Paaston todellinen merkitys ortodoksisessa kirkossa
Kohteesta Ortodoksi.net
Kuuntele artikkeli
Kun ajattelemme paastoamista ortodoksisessa kirkossa nykyään, mielemme siirtyy melkein välittömästi tiettyihin sääntöihin, jotka liittyvät siihen, mitä voimme syödä ja mitä emme. Lisäksi tämä käytäntö liittyy erityisesti Suureen ja pyhään paastoon. Ja niin, mitä tulee tähän "neljänkymmenen päivän" paastoon, jotkut keskittävät lähes yksinomaan kaiken huomionsa tutustumiseen kaikkiin kirkon ohjeisiin, jotka koskevat sitä, milloin heidän on pidättäydyttävä tietyistä ruoista. Sitten jotkut saattavat mennä pitkiinkin selvityksiin tarkistamalla huolellisesti kaikki tiettyjen elintarvikkeiden ainesosat esimerkiksi supermarketeissa varmistaakseen, ettei niissä ole jälkiä elintarvikkeista, joiden he tietävät olevan kiellettyjä paaston aikana, ja he myös iloitsevat, kun he sattuvat löytämään korvikkeita suosikkiruoalleen.
Kuitenkin oikeutetusti herää kysymys, onko paaston tarkoitus todellakin tämä. Jos Suuri paasto on valmistautumista kirkon liturgiseen vuoteen, jonka tarkoituksena on valmistaa uskovia kohtaamaan ylösnousseen Kristuksen pääsiäispäivänä, miten tällainen paaston ymmärtäminen auttaa tällä "hengellisellä" matkalla? Onko tämä paaston todellinen merkitys? Vai olemmeko rajoittaneet sen vain sääntöihin siitä, mitkä elintarvikkeet ovat sallittuja ja mitkä eivät?
Tutkiessamme joitain lauluja, jotka löytyvät Triodionista – liturgisesta kirjasta, josta lauletaan monia kauniita veisuja Suuren paaston aikana – toivomme, että voisimme saada takaisin paaston todellisen merkityksen. Tämä lähestymistapa on uskottava siinä määrin, että ortodoksisen kirkon hymnit yleisemmin heijastavat sen teologista näkemystä; todellakin, ne paljastavat laulettuna ortodoksisen kirkon teologisen näkemyksen. Tarkemmin sanottuna tarkastelemme lyhyesti tiettyjä hymnejä, jotka tunnetaan nimellä "Aposticha idiomela", koska ne kaikki keskittyvät erityisesti esittelemään kirkon ymmärrystä paastoamisesta. Nämä on todellakin lisätty tarkoituksella palveluun muistuttamaan uskovia paaston todellisesta merkityksestä. Valitettavasti näiden laulujen yhteys paastoon on unohdettu, ja siksi niiden merkitys on jäänyt nykyään suurelta osin huomiotta.
Näiden paastonlaulujen pintapuolinenkin tutkiminen osoittaa selvästi, että paastossa on ensisijaisesti kyse suhteemme uudistamisesta Jumalaan, lähimmäiseen ja maailmaan laajemmin. Jo puhtaan maanantain ehtoopalveluksessa meitä muistutetaan, että paasto sisältää koko itsemme henkilökohtaisen puhdistuksen, se ei ole vain ruokavaliomme "detox", ihmelääkitys:
Paastotkaamme tavalla, joka on otollinen ja mieleen Herralle. Todellinen paasto on pakenemista pahoista, kielen hillitsemistä, vihasta pidättäytymistä, eristäytymistä himokkaista haluista ja valheista, valheellisesta ja väärästä valasta. Kaiken tämän puuttuminen tekee paastostamme totta ja hyväksyttävää.
Tässä tapauksessa paasto liittyy puhdistumisen dynamiikkaan. Kristuksen pyhyyden kutsun (vrt. Matt.Mat.5:8) jälkeen monet kirkon isät puhuvat puhdistumisesta välttämättömänä ensimmäisenä askeleena kohti Jumalan kohtaamista. Paastoamiseen on siksi liitettävä puhdistusponnistuksia.
Samalla tavalla kyseinen hymni on puhtauden käsky. Puhtauden merkitystä, kuten paastoamistakaan, ei pitäisi köyhdyttää. Puhdistaminen [κάθαρσις] merkitsee olennaisesti prosessia kohti eheyttä [κατ-ἄρτιος] – huomioi näiden kahden käsitteen etymologinen läheisyys. Siten puhdistuminen ymmärretään luonteen sisäiseksi johdonmukaisuudeksi tai eheydeksi, joka kiusauksen edessä pysyy täysin omistautuneena Jumalalle. Toisin sanoen se sisältää asteittaisen muutoksen rikkoutuneisuudesta kokonaisuuteen. Ja niinpä hymnin mukaan todellinen paasto on "keino" kohti "kokonaisuutta".
Yhdessä intohimojen raittiuttamiseen pyrkimisen kanssa paaston tarkoituksena on avata uskovaiset ristiltä tulevan uuden elämän loistolle. Nimittäin koettaessa hieman fyysistä näläntunnetta paaston kautta, toivoa on, että tämä voitaisiin muuttaa "näläksi ja janoksi" kohti Kristusta. Tämä paaston muuttava puoli on kuvattu paaston ensimmäisen viikon tiistaina lauletussa troparissa:
Noudattakaamme paastoa, ei ainoastaan pidättäytymällä ruoasta, vaan myös eristäytymällä kaikesta ruumiillisesta intohimosta ... jotta meidät katsottaisiin arvollisiksi nauttimaan Karitsasta [τῆς τοῦ Ἀμνοῦ… μεταλήψες] ... Jumalan Pojasta ... Täten kohomme korkealle hyveen ilossa ja iloitsemme erinomaisista töistä, riemuitsemme ihmiskuntaa rakastavasta Jumalasta.
Näin ollen paasto löytää todellisen merkityksensä, kun ulkoinen pidättäytyminen ruoasta liittyy sisäiseen taisteluun Jumalan kaipauksen tehostamiseksi puhtauden ja parannuksen dynamiikassa – jonka täyttymys toteutuu pyhässä ehtoollisessa.
Yhdessä todellisen paaston aineellisten ja henkisten puolten välisen tasapainon havaitsemisen kanssa on olemassa kolmas välttämätön ulottuvuus, nimittäin käytännöllinen myötätunto lähimmäistä kohtaan. Ensimmäisessä ennenpyhitettyjen lahjojen liturgiassa Idiomelon (perinteinen kreikkalainen sävelmä) ilmaisee tämän selvästi:
Paastotessamme ruumiillamme, veljet, paastotkaamme myös hengessä; Päästäkäämme irti kaikki yhteydet vääryyteen ... Antakaamme leipää nälkäisille ja viekäämme taloomme köyhät, joilla ei ole kattoa peittääkseen heitä, jotta saisimme Kristukselta Jumalaltamme suuren armon.
Todellinen paasto ei edellytä ainoastaan ruuasta paastoamista, vaan myös käytännöllisiä myötätuntotekoja, joihin tässä tapauksessa kuuluu pyrkimys voittaa epäoikeudenmukaisuus ja laajentaa vieraanvaraisuutta – filoxeniaa – erityisesti sitä tarvitseville. Yksinkertaisesti sanottuna hymni korostaa, että aitoa paastoa ei voi olla ilman rakkautta ”toista”, varsinkin eniten tarvitsevia kohtaan. Lopulta paasto on keino muistuttaa meitä paitsi riippuvuudestamme Jumalasta, myös usein unohdetusta totuudesta, että Jumalaa nähdään "toisen" kasvoissa.
Ilman tätä kamppailua kiinnittääksemme katseemme Jumalaan katselemalla Jumalaa lähimmäisessämme ja kaikessa hänen luomakunnassaan, pelkällä ruoasta paastoamisella ei ole arvoa. Toisaalta, kun paastoa todella harjoitetaan, siitä tulee positiivinen teko, ei vähempää kuin todellinen teofania, joka avaa meidät ylösnousseen Herran kauneudelle ja loistolle.
Alkuperäisen tekstin kirjoittaja Philip Kariatlis on akateeminen johtaja ja teologian vanhempi luennoitsija St Andrew's Greek Orthodox Theological Collegessa Sydneyssä, Australiassa.
Lähde: https://publicorthodoxy.org/2018/02/17/true-meaning-of-fasting/#more-4184
(suomennetut hymnien sanat eivät sanasta sanaan vastaa suomlaisten vastaavien hyminien sanoitusta)