Toiminnot

Rakkauden kolme kohdetta (opetuspuhe)

Kohteesta Ortodoksi.net

"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
(Matt. 22: 35-39).
Fjodorovin Jumalanäiti
(kuva © Ortodoksi.net / Pyykkönen)

Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi ... Tämä toteutuu kohdallamme silloin kun olemme yhteydessä häneen rukouksessa, pyhissä sakramenteissa, toteuttaessamme evankeliumia elämässämme, mutta ennen kaikkea pyhässä Eukaristiassa. Pyhät isät kutsuvat tätä kokemusta elämäksi Kristuksessa. Tähän, Jumalan rakastamisen elämään, me käymme sisälle kasteen mysteerion kautta. Kaste on siis yhteisen toivomme ensimmäinen askelma, se on ensi rakkautemme näkyvä ilmaus Jumalaa kohtaan. Upotus kasteessa merkitsee Kristuksen kanssa itsemme kuolettamista pahalle, synnille ja kaikelle siihen kuuluvalle ja vedestä ylösnouseminen osallisuutta Kristuksen kanssa kuoleman voittamiseen ja ylösnousemukseen.

"Niin olemme siis hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin on meidänkin uudessa elämässä vaeltaminen. Sillä, jos olemme hänen kanssaan kasvaneet yhteen yhtäläisessä kuolemassa, niin kasvamme yhteen myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tietämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinaulittu, jotta synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä."
(Room. 6:4-6)
Kristukseen pukeutuminen on meissä alkuna sille rakkaudelle ja toivolle, minkä kohdistamme Jumalaan, ja jonka päätös on kohdallamme toteutuva ylösnousemuksen kirkkaassa aamussa. Kaste on siis ovi siihen elämään, jossa voimme toteuttaa kohdallamme Jeesuksen opetusta: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi ... Pyhässä Ehtoollisessa Kuolematon Elämä käy meidän elämäämme -
"siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan" (1. Joh. 4:9).
Rakasta lähimmäistäsi ... Pyhän Ehtoollisen kokemuksesta saamme voimaa lähimmäisemme rakastamiseen.
"Jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme" (1. Joh. 4:11).
Pyhä Ehtoollinen on Jumalan rakkauden täyttymys. Siksi siihen osallistuva uskaltaa luopua omastansa, koska itse ammentaa Jumalan rakkaudesta ja hänen täyteydestään. Jokainen Eukaristinen yhteen kokoontuminen ja siitä osallistuminen merkitsee sieltä poistuvalle rakkauden tehtävää, jolla Jeesus itse on juuri meitä palvellut: Rakasta lähimmäistäsi! Kehotus sisällyttää itseensä nälkäisen ruokkimisen, janoavan juottamisen, oudosta huolehtimisen, alastoman vaatettamisen, sairaan hoivaamisen ja vankeudessa olevien muistamisen (Matt. 25:31-45) Kuinka paljon tässä suhteessa ja tänä aikana onkaan meillä tehtävää! Rakastamalla lähimmäistämme me voimme siis rakastaa Jumalaa, sillä hänessä Jumala itse tulee luoksemme
"Kaikki mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähemmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle" (Matt. 25:40).
Elämämme on todellisinta vasta silloin kun annamme itsemme Jumalan rakkauden käyttöön.


Rakasta itseäsi ... Meitä ei kehoteta itserakkauteen vaan meissä olevan Jumalan kuvan ja kaltaisuuden toteuttamiseen itsessämme ja varjelemiseen. Tässä merkityksessä itsemme rakastaminen on Jumalan sanan ja evankeliumin opetuksen mukaista. Pyhä apostoli Paavali sanoo asiasta näin:
"Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa" (Efes. 5: 29, 30).
Meidän on siis pidettävä huolta sielumme ja ruumiimme pelastuksesta! Ja se tapahtuu Jumalan kohtaamisessa ja rakastamisessa, eli kasteeseen sisällytetyssä kutsussa käydä Jumalan armon ateriapöytään.


Rakasta Jumalaa. . . Rakasta lähimmäistäsi ... ja Rakasta itseäsi ... kehotukset ovat sisäisessä ja erottamattomassa yhteydessä toisiinsa. Ilman toista ei voi toistakaan. Kaiken perustana on kuitenkin käskyistä suurin: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi.

Niilo Karjomaa

(Opetuspuhe on julkaistu 27.9.1978 ilmestyneessä Aamun Koitossa nr 19/1978)