Rukoushuone valmistuu Varejoella (AK 1957)
Ortodoksi.netista
Aamun Koitto nr.4 / 15.2.1957 s. 30
(Kuuntele artikkeli tästä linkistä luettuna äänitiedostona, avaa äänitiedosto uuteen välilehteen)
Mennyt vuosi on ollut Varejoen ortodokseille työntäyteistä aikaa, sillä keskellä jokapäiväisiä leipähuoliamme täällä uudisasutusalueella on vapaaehtoisella toiminnalla alkuunpantu rukoushuone noussut "kohti korkeuksia".
Kevät-talvi kului muutamia pieniä talkootilaisuuksia lukuunottamatta pääasiallisesti kokousten merkeissä. Kun kevät teki tuloaan ja suunniteltu rakennusaika läheni, niin tilanne näytti aluksi kriitilliseltä, sillä varoja oli ainoastaan edellisen toimintavuoden pankkitilillä oleva jäännös korkoineen sekä alkuvuodesta 1956 keskuudestamme kerätyt kolehdit, jotka yhteensä tekivät 46 847 markkaa. Mutta silloin tilanne äkkiä valkeni. Ensin saimme Oulun seurakunnalta 75 000 markan suuruisen avustuksen sekä Lapin läänin aluetta käsittävän keräysluvan Lääninhallitukselta.
Tästä keräyksestä puheenollen en voi olla mainitsematta, että tilanteen pakoittamana rukoushuonetoimikunta tiedusteli rahastonhoitajalta kävisikö päinsä, että kaikki Varejoen ja lähiympäristön keräyslistat tilitettäisiin sitä mukaa kun varoja vähänkin kertyy pankkitilillemme
kasvamaan korkoa ja hyödyttämään niukkaa rakennusrahastoamme.
Tähän rahastonhoitajamme vastasi myönteisesti ja hän onkin hoitanut mainitusta järjestelystä aiheutuneet laajaksi paisuneet tilitys- ja kirjanpitotehtävät mitä kiitettävimmällä tavalla.
Talkootöitä on rukoushuoneen hyväksi kuluneen toimintavuoden aikana tehty 601 tuntia ja palkallista noin 494 tuntia.
Hevos- ja traktoritöitäkin on tehty jonkun verran.
Tavoitteemmne oli saada rakennus vesikattoon ennen syksyn tuloa ja se saatiinkin. Kun varoja oli silloin vielä jäljellä, olemme vielä jatkaneet töitä ja siten ylittäneet alkuperäisen tavoitteemme tekemällä sisälaudoituksen sekä jonkun verran lattiatöitä.
Keräys päättyi lokakuun 15. päivänä ja se tuotti 66 400 markkaa. Aamun Koiton asiaa käsitelleitten kirjoitusten ansioksi on katsottava, että olemme saaneet keräysalueemme ulkopuoleltalkin vastaanottaa joitakin vapaaehtoisia lahjoitulksia, joista mainittakoon muutamien helsinkiläisten opettajaa Paula Ortamon välityksellä lähettämät 10 350 markkaa, eräs tuntematon ortodoksi mainitsee kirjeessään lukeneensa Aamun Koitosta rukoushuoneestamme ja lähetti 1000 markkaa ja saman verran toimitti meille kanttori Anatoli Soreli Rautalammilta vapaaehtoisesti lahjoitettuja varoja.
Omalta keräysalueeltamme mainittakoon, että muuan kirkkokuntaamme kuulumaton henkilö, joka ei halua nimeään julkisuuteen, lahjoitti 8000 markkaa. Yksityisiltä on rukoushuonetoimikunta myös saanut ottaa vastaan tavaralahjoituksia seuraavasti:
- Pienikokoinen kirkonkello, joka lienee peräisin Turkin sodan ajoilta vapaaherra Georg Ramsaylta, Somerniemeltä.
- Kaunis ikoni ja lampukka eversti Viljo Paloheimolta Torniosta,
- sekä erittäin kaunis metallinen ikoni vahtimestari Bruno Joensuulta Siktunasta.
Tätä kirjoittaessani sain tiedon Kirkollishallitukselta, että jälleenrakennustoimikunnan esityksestä on Kirkollishallitus päättänyt antaa Varejoen rukoushuoneelle kirkollista irtaimistoa ja se lähetetään tänne näinä päivinä.
Kun helsinkiläisellä taiteilijalla Georges von Swetlick'illä oli näyttely Rovaniemellä viime keväänä, pistäytyi hän myös luonamme ja hartaana ortodoksina hän ihastui suuresti varejokilaisten omatoimisuudesta kirkkomme hyväksi, jolloin hän lahjoitti toimikunnallemme maisemataulun myytäväksi tai arvottavaksi rukoushuoneen hyväksi.
Myös kemiläinen taiteilija Nina Vanas on lahjoittanut taulun samaan tarkoitukseen.
On ollut paljon työtä ja sekä myötä- että vastoinkäymisiä tämän vuoden aikana.
Tulkoon tässä lopuksi mainittua muuan tapaus esimerkiksi, mitä kaikkea voi sattua.
Eräs kirkkokuntamme järjestö, jolle olimme tehneet avustusanomuksen kieltäytyi ottamasta anomustamme huomioon perustellen päätöstään sillä, että asianomaisen järjestön johtokunnan tietoon oli tullut, että meille oli myönnetty 1000 000 markkaa jälleenrakennusvaroja ja toimitti vielä tämän tiedon perile meille. Koska meille itsellemme ei ollut saapunut minkäänlaista ilmoitusta asiasta ja olimme anoneet ainoastaan 300 000 markkaa, meitä asia ihmetytti ja päätimme olla julkaisematta tätä tietoa lehdistössä, ennen kuin saisimme asiasta varman tiedon. Tuohustulessa oli tämä uutinen, mutta meistä riippumattomista syistä.
Kun ryhdyimme ottamaan asiasta selvää, ilmeni, että tieto oli perää vailla ja syyskuun 12. päivään mennessä (jolloin ko. liiton johtokunta piti kokoustaan) meille ei ollut myönnetty yhtään jälleenrakennusvaroja. Kun meillä oli varoja tämän tiedon saadessamme 7400 markkaa, niin arvata saattaa, miltä se olisi tuntunut, ellemme olisi samassa jälleenrakennustoimikunnan tiedonannossa saaneet tietää, että 24.11. pidetyssä kokouksessa Varejoen rukoushuonetta varten oli myönnetty 300 000 markkaa. Kun olimme vähän aikaisemmin Aamun Koitosta saaneet tietää, että opetusministeriö oli hyväksynyt rukoushuonetonttimme hautausmaaksi sekä saimme lopuksi vielä tiedon yllämainitusta kirkollisesta irtaimistosta, jota saamme lähiaikoina, niin se oli omiaan paljon lieventämään sitä tyrmistystä, mitä tunsimme mainitun " miljoonauutisen" johdosta.
Nyt voimmekin siirtyä toivorikkain mielin vuoden 1957 toimintaan. Puolivalmis rukoushuone ja 300.000 markkaa tallessa Oulussa sekä noin 18.000 mk rahaa ja 2659 markkaa vuoden aikana kertyneitä korkoja pankkitilillämme sekä oma hautausmaa, eivät olekaan mitään väheksyttäviä saavutuksia, kun ottaa huomioon, että meitä täällä on vain satakunta henkeä. Tuntuu vielä erikoisen lämmittävältä, että nyt jälleenrakennustoimikunta on näin näkyvässä muodosa antanut tukea toiminnallemme ja uutta rohkeutta sekä intoa viedä aloitettu työ päätökseen.
Edvard Ramsay