Tuomitseminen (opetuspuhe)
Kohteesta Ortodoksi.net
Vanhus Paisios: Tuomitseminen ja hengellinen elämä eivät sovi yhteen
K: Vanhus, jos ajatukset risteävät keskenään, onko se tuomitsemista?
V: Sinä et ymmärrä sitä sillä hetkellä.
K: Joskus olen myöhässä ymmärryksen suhteen.
V: Katsokin, että ymmärrät lankeamisesi nopeuden ja pyydät Jumalan anteeksi antoa siskoltasi, jottei tästä tule estettä rukouksellesi. Tuomitsemisessa Jumalan armo jättää sinut automaattisesti ja luo heti kylmyyden yhteyteesi Jumalan kanssa. Miten voi rukoilla sen jälkeen? Sydämesi muuttuu jääksi, marmoriksi.
Tuomitseminen on synneistä suurimpia ja se poistaa Jumalan armoa enemmän kuin mikään muu synti. Kuten pyhä Johannes Siinailainen kirjoitti: "Koska vesi sammuttaa tulen, niin tuomitseminen sammuttaa Jumalan armon."
K: Vanhus, olen hyvin väsynyt aamupalveluksen jälkeen.
V: Oletko ehkä tuominnut siskosi. Näet ulkoisia asioita ja tuomitset, minkä vuoksi olet väsynyt palveluksen jälkeen. Siitä hetkestä lähtien, kun tuomitset jonkun toisen, etkä katso asioita hengellisesti, kymmeniä haamuja kokoontuu ja me olemme heikompia. Ja kun olemme heikentyneet, olemme uneliaita tai on unettomuutta.
K: Vanhus, lankean usein mässäilyyn.
V: Katsokin, että olet hyvin varovainen tuomitsemisen suhteen. Jos et voi lopettaa tuomitsemista, et voi vapautua mässäilystä. Henkilö, joka tuomitsee, on edelleen toivoton ja ei voi tehdä loppua puuteistaan. Ja jos he eivät voi selvittää puutteitaan ja nöyrtyä, he lankeavat jatkuvasti. Mutta jos he ymmärtävät sen ja pyytävät Jumalalta apua, niin Jumalan armo palaa.
[Vapaa käännös teoksesta: Passion and Virtues (Intohimoja ja hyveitä)]