Toiminnot

Vanha testamentti

Kohteesta Ortodoksi.net

Tämä artikkeli muodostaa osan sarjasta:
Vanha testamentti - Septuaginta
tai lyhyemmin "LXX", Koinee-kreikkalainen versio
heprealaisesta Raamatusta
Pentateukki tai "Laki"

1. Mooseksen kirja eli Genesis
2. Mooseksen kirja eli Exodus
3. Mooseksen kirja eli Leviticus
4. Mooseksen kirja eli Numeri
5. Mooseksen kirja eli Deuteronomium

Historiakirjat

Joosua | Tuomarit | Ruut
I Samuel | II Samuel
I kuninkaiden kirja | II kuninkaiden kirja
I aikakirja | II aikakirja
I Esra | II Esra | Nehemia | Esteri (laajempana)
Judit | Tobias
I Makkabilaiskirja | II Makkabilaiskirja | III Makkabilaiskirja

Viisauden kirjat

Psalmit
Psalmi 151
Saarnaaja
Jobin kirja
Sananlaskut
Laulujen laulu
Salomon psalmit
Viisauden kirja
Sirak

Pienet profeetat tai "Kaksitoista profeettaa"

Hoosea | Aamos | Miika | Joel | Obadja | Joona
Nahum | Habakuk | Sefanja | Haggai | Sakarja
Malakia

Profeetat
Suuret profeetat

Jesaja | Jeremia | Baruk | Valitusvirret
Jeremian kirje | Hesekiel | Daniel (laajempana)

Liite
IV Makkabilaiskirja


Vanha testamentti (VT) eli heprealainen Raamattu on ensimmäinen kristinuskon pyhän kirjan Raamatun kahdesta testamentista. Se sisältää samat kirjat kuin alkuperäinen heprealainen Raamattu Tanakh. Juutalaiset käyttävät edelleen nimeä Tanakh, koska he eivät tunnusta Uutta testamenttia eikä nimitys Vanha testamentti ole siksi heidän kannaltaan mielekäs.

Vanhaan testamenttiin kuuluu 39 (Vulgatassa 46) kirjaa. Niiden alkuperäinen kieli oli enimmäkseen heprea, arameaa esiintyy vain muutamissa kirjakääröissä. Testamentti sisältää kertomuksen koko maailman synnystä ja kertoo, miten Jumala valitsi Israelin omaisuuskansakseen muiden kansojen keskuudesta ja miten hän johdatti kansaansa historian lävitse. Vanha testamentti sisältää myös runoja, mietelmiä ja ylistyksiä sekä käskyjä ja ohjeita siitä, miten ihmisten tulisi elää — tärkeimpänä juutalaisen lain ja kymmenen käskyä. Vanhan testamentin lopussa on profeettojen kirjoituksia ja ennustuksia tulevasta Messiaasta, joka vapahtaisi maailman synnistä.

Vanhan testamentin kirjat on kirjoitettu noin vuosina 1400 – 400 eKr. Kaikki Vanhan testamentin kirjat on siis kirjoitettu ennen Uuden testamentin keskushenkilön Jeesuksen syntymää. Jeesukselle itselleen Raamattu merkitsi Vanhaa testamenttia, ja hän viittaa siihen usein, muun muassa sanoen: "Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu" (Luuk. 24:44). Sana myös esiintyy Uudessa testamentissa joitakin kertoja tässä merkityksessä (Jaak. 2:8, 4:5-6; 1. Piet. 2:6).

Ortodoksinen ja roomalaiskatolinen kirkko käyttävät Vanhasta testamentista aleksandrialaista versiota, joka on hieman laajempi kuin protestanttien käyttämä palestiinalainen versio. Aleksandrialainen versio sisältää myös kirjat joita kutsutaan deuterokanonisiksi kirjoiksi. Protestantit lukevat nämä kirjat kuuluviksi apokryfikirjojen joukkoon. Syynä siihen, miksi ortodoksien ja roomalaiskatolisten Raamatussa on mukana myös nänä läntisen kirkon apokryfikirjoiksi nimittämät osat, on varhaisen kreikankielisen Vanhan testamentin käännöksen, Septuagintan, pitäminen kanonisena. Tämä käännös oli laajalti käytössä varhaiskristittyjen parissa, ja myös suurin osa Uudessa testamentissa olevista Vanhan testamentin lainauksista tulee siitä (300 lainausta 350:stä, mukaan lukien monia Jeesuksen sanoja).

Protestanttinen Vanha testamentti sisältää Lutherin seuraaman Hieronymuksen Veritas Hebraican mukaisesti täsmälleen samat kirjat kuin Tanakh, mutta kirjojen järjestys ja numerointi on erilainen. Protestanttisen laskutavan mukaan kirjoja on 39, mutta juutalaisen laskutavan mukaan 24. Tämä johtuu siitä, että juutalaiset katsovat Samuelin kirjojen, Kuningasten kirjojen ja Aikakirjojen muodostavan kukin yhden kirjan, ryhmittelevät kaksitoista niin sanottua pientä profeettaa yhdeksi kirjaksi, sekä lukevat myös Esran ja Nehemian kirjat yhdeksi kirjaksi.

Katso myös