Yhdeksäs rukous (NV)
Kohteesta Ortodoksi.net
Rukoukset järvellä
Yhdeksäs rukous
9 (IX)
Oi Herra, sieluni rakkain salaisuus, kuinka kevyt onkaan tämä maailma, kun punnitsen sen puntarilla Sinun kanssasi!
- Yhdellä puolella puntaria on sulan kullan järvi ja toisella puolella savupilvi.
Kaikki huoleni, minun ruumiini ja sen hullut suloisuuden ja katkeruuden kouristukset – mitä ne ovat muuta kuin savua, jonka alla sieluni uiskentelee kultaisessa järvessä?
- Kuinka voin tunnustaa ihmisille sen salaisuuden, jonka näen Sinun ylienkeltesi piirien kautta? Kuinka voin kertoa kokonaisuudesta osasille? Kuinka kynnet voivat ymmärtää ruumiin verenkiertoa? Ihmetyksestä mykistyneelle on todella tuskallista puhua melun kuurouttamille.
Ensin tulee synnyttäminen ja sitten luominen. Juuri niin kuin ihmeellinen ajatus hiljaisesti ja salaisesti syntyy ihmisessä ja syntynyt ajatus sen jälkeen luo, niin myös Ainosyntyinen Kaikki-Ihminen ilmestyy Sinussa ja sen jälkeen luo kaiken, mitä Jumala voi luoda.
- Poika on syntynyt Sinun koskemattomassa siveydessäsi Kaikkipyhän Hengen toiminnan kautta. Tämä on Jumalan synnyttäminen ylhäältä.(4
Kuten ylhäällä, niin alhaalla – tapasivat muinaiset sanoa. Mitä tapahtui taivaassa, tapahtui myös maassa. Mitä tapahtui iankaikkisuudessa, tapahtui myös ajassa.
- Rakkauteni, Sinä olet armas minulle, koska Sinä olet minulle salaisuus. Jokainen rakkaus palaa sammumatta niin kauan kuin salaisuus kestää. Paljastettu salaisuus on loppuun palanut rakkaus. Vannoudun Sinulle ikuisella rakkaudella kuten Sinä vannoudut minulle ikuisella salaisuudella.
Sinä olet pukenut Itsesi seitsemään taivaaseen; Sinä olet piilottanut Itsesi liian syvään monilta silmiltä. Vaikka kaikki auringot sulautettaisiin yhdeksi silmäksi, ne olisivat kykenemättömiä polttamaan Sinun kaikkien verhojesi läpi. Oi Suuri Herra, Sinä et ole tarkoituksellisesti piilottanut Itseäsi vaan meidän epätäydellisyytemme vuoksi. Jaettu ja leikelty olento ei näe Sinua. Sinä olet piilottamaton vain siltä, joka on tullut yhdeksi Sinun kanssasi. Sinä olet piilottamaton vain siltä, jolle seinä ”Minun” ja ”Sinun” välillä on hävitetty maan tasalle.
- Oi Herra, sieluni rakkain salaisuus, kuinka kevyt onkaan tämä maailma, kun punnitsen sen puntarilla Sinun kanssasi!
Yhdellä puolella puntaria on sulan kullan järvi ja toisella puolella savupilvi.
4) Vrt. Psal. 2:7, Hepr. 1:5 ja 5:5.