Suuri viikko

Juudas kavaltaa Jeesuksen
(Kuva © Pyykkönen)

Ehtoollisen asettaminen
(Kuva © Pyykkönen)

Pietari kieltää Jeesuksen
(Kuva © Pyykkönen)

Jeesus kuulusteltavan Pilatuksen edessä
(Kuva © Pyykkönen)

Kristus kantaa ristinsä Golgatalle
(Kuva © Pyykkönen)

Kristus nostetaan ristille
(Kuva © Pyykkönen)

Kristus ristiinnaulittuna
(Kuva © Pyykkönen)

Kristuksen hautaaminen, Romania
(Kuva kuva © Pyykkönen)

Kristuksen tuonelassa käynti
(Kuva © Pyykkönen)

Naiset löytävät tyhjän haudan
(Kuva © Pyykkönen)

Naiset löytävät Kristuksen
(Kuva © Pyykkönen)

Suureksi viikoksi nimitetään ortodoksisessa kirkossa pääsiäistä edeltävän Suuren paaston ja sitä seuraavan Kristuksen ylösnousemuksen juhlan väliin jäävää viikkoa. Siitä käytetään myös nimitystä Suuri ja Pyhä Viikko. Luterilaisessa maailmassa viikolle on annettu nimet: hiljainen viikko ja piinaviikko.

Suuren viikon ensimmäisistä kolmesta arkipäivästä ei ole useimmille ihmisistä muodostunut selkeää kuvaa päivien kirkollisesta tarkoitusperästä. Usein Suurta viikkoa pidetään kauniina traditiona tai tapana, itsestään selvänä, kalenteriin kuuluvana osana. Pidämme helposti sitä arvostettuna vuosittaisena tapahtumaviikkona, jota on noudatettu jo lapsuudesta saakka. Ihailemme viikon kauniita ja vaikuttavia jumalanpalveluksia, menojen komeutta. Mutta loppujen lopuksi pääsiäispöydän touhuaminen taitaa nousta useimpien pääaiheeksi tuolla viikolla.

Kunnianarvoisa isä Alexander Schmemann kysyykin aiheellisesti:

Kun viikko ja pääsiäinen ovat ohi, jatkamme entiseen tyyliimme normaalia elämäämme. Mutta ymmärrämmekö todella tuon viikon tapahtumien merkityksen. Ymmärrämmekö, että maailman aikanaan hylätessä Pelastajansa ja Hänen kuollessaan ristillä, ”normaali elämä” tuli loppuunsa eikä ollut enää mahdollista kenellekään. Silloin ”normaalit” ihmiset huusivat: ”Ristiinnaulitse!” ja he sylkivät Hänen päällensä ja ristiinnaulitsivat Hänet. He vihasivat ja tappoivat Hänet juuri sen vuoksi, että Hän oli häirinnyt heidän normaalia elämäänsä. Tuon ”normaalin” elämän ihmiset pitivät todellakin enemmän pimeydestä ja kuolemasta kuin valosta ja elämästä. Jeesuksen kärsimys ja pääsiäinen merkitsivät loppua tuolle maailmalle ja niin on ollut siitä lähtien. Tuo loppu saattaa kestää vuosisatoja ja se ei muuta tämän elämämme ajan luonnetta silti ”lopun ajoiksi”.

Suurella viikolla on omat teemansa eri päiville. Kun Suuri viikko alkaa, tunnelma kirkossakin vaihtuu surullisemmaksi edeltävän viikonvaihteen – Lasaruksen lauantain ja palmusunnuntain kuoleman voittamisen ilosta. Eilinen ilo on nyt hiljaisuutta ja pidättyväisyyttä. Palveluksissa luetaan Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit kokonaisuudessaan sekä Johanneksen evankeliumi 13 luvun 30. jakeeseen asti.

Suuren viikon kolmea ensimmäistä päivää kutsutaan ns. sulhaspäiviksi tai yljänpäiviksi, koska näinä päivinä aamupalveluksissa lauletaan aamupalveluksen troparina:

"Katso Ylkä tulee puoliyössä, ja autuas on se palvelija, jonka hän valveilta löytää; vaan kelvoton on se, jonka hän löytää suruttomana. Varo siis, minun sieluni, ettet unen valtaan vaipuisi, ettet kuolemaan tulisi heitetyksi ja ulkopuolelle Valtakuntaa suljetuksi; vaan herää ja huuda: Pyhä, Pyhä, Pyhä olet sinä, Jumala; Jumalansynnyttäjän esirukouksien tähden armahda meitä."

Tällä ja muilla vastaavilla veisuilla meitä muistutetaan olemaan viisaiden neitsyiden kaltaisia, jotka olivat valppaina ja valmiina Yljän saapuessa.

• Suuren maanantain teemoina ovat viikunapuun kuivattaminen ja patriarkka Joosef, vapaaehtoisen ja nöyrän kärsimyksen esikuva. Viikunapuun symbolinen kiroaminen kuvaa mm. synnin kuivattamista ja puun olotila sielua, jossa ei ole hengellistä hedelmää.

• Suuri tiistai on hiljaisen odottamisen aikaa, joka kutsuu meitä kaikkia lähtemään Kristuksen kanssa Öljymäelle. Päivän teemoissa ovat esillä etenkin tietoisuus maailmanaikojen lopusta ja meidän kaikkien seisomisesta jonain päivänä viimeisellä tuomiolla.

• Suuri keskiviikko on eräänlainen kulminaatiopiste, Kristuksen viimeinen viikko kääntyy silloin kohti loppuhuipennustaan. Tämän päivän teemoina ovat Kristuksen voitelu ja Juudaksen kavallusteko. Koska Kristuksen kärsimyksen katsotaan alkaneen keskiviikkona, siitä on tullut jokaviikkoinen pysyvä paastopäivä.

• Suuren torstain teemana on Kristuksen viimeinen ateria ja ehtoollisen asettaminen – uusi liitto. Suuren torstain palveluksessa pyhitetty Ruumis ja Veri "varastoidaan" tulevan vuoden sairaanripityksiä varten ja näin kaikki, jotka vuoden mittaan esimerkiksi sairaaloissa ja kodeissa osallistuvat ehtoolliseen, nauttivat silloin Suurena torstaina pyhitettyjä lahjoja.

• Suureen perjantaihin sisältyvät niin apostoli Pietarin kolminkertainen Kristuksen kieltäminen kuin Kristuksen kärsimysten huipentuminen - ristiinnaulitseminen. Suuren perjantain illalla on Kristuksen hautauksen muistojumalanpalvelus, joka liturgisen järjestyksen mukaan kuuluu seuraavan päivän eli Suuren lauantain palveluksiin. Meillä tämä jumalanpalvelus on kuitenkin tapana toimittaa Suuren perjantain illalla.

• Suurena lauantaina muistellaan Kristuksen kuolemaa ja tuonelassa käyntiä, millä teollaan hän johdatti aikaisemmin kuolleet takaisin elämään. Suurena lauantaina toimitettavassa liturgiassa saamme kokea ensimmäiset viestit tulevasta. Palveluksen aikana kirkon tekstiilit ja papiston vaatetus vaihtuvat tummista valkeiksi. Kuolema on voitettu, pian on ilon aika. Suuren lauantain palvelukset päättyvät ennen puoltayötä toimitettavaan puoliyöpalvelukseen. Palvelus päättyy vähän ennen puoltayötä ja kohta uskovaisten odotus täyttyy. Alttarista alkaa kuulua papiston laulu:

"Sinun ylösnousemistasi, Kristus Vapahtaja, enkelit veisuin ylistävät taivaissa, tee meidätkin maan päällä otolliseksi, Sinua puhtain sydämin ylistämään."

Valo tuodaan alttarista ja kaikki tuohukset ja valot sytytetään.

Sunnuntaina onkin sitten Herran pääsiäinen, Kristuksen ylösnousemusjuhla – juhlien juhla. Odotus on palkittu, pitkä valmistautumisen aika on takana, Kristus on ylösnoussut.

Näin ollen huomaamme, että noiden Suuren viikon päivien kautta meitä kuljetetaan kuolemasta elämään. Kolme ensimmäistä päivää haastaa meidät valmistautumaan, ymmärtämään ja hyväksymään pääsiäisen äärimmäisen merkityksen. Loput päivistä täydentävät ja saattavat loppuun tuon matkan, pashan. Kristus itse suoritti tuon äärimmäisen matkan kuolemasta elämään, vanhasta maailmasta uuteen maailmaan ja uuteen aikaan Taivasten valtakunnassa. Hän avasi meillekin tien ja mahdollisuuden tuohon matkaan. Elämällä tässä maailmassa voimme jo nyt olla osallisia tuosta toisesta tulevasta maailmasta, jossa voimme olla vapaita kuoleman ja synnin orjuudesta. Mutta tuota varten meidän pitää kulkea oma matkamme, meidän tulee tuomita vanha Aatami itsessämme ja meidän tulee – kirkkoveisun mukaisesti - pukea yllemme Kristus kasteen kuolemassa ja liittää todellinen elämämme Kristukseen tulevassa maailmassa.

HAP

Katso myös

• Akatistos Kristuksen Jumalallisille kärsimykselle (Akathist to The Divine Passion of Christ)

Kirjallisuutta

• Munkki Serafim: Tie ylösnousemukseen - Suuren paaston ja pääsiäisen sanoma, Kirjapaja, 2006