Pääsiäismunan historia

Pääsiäimuna
(Kuva © Solea)

Ylläpidon pääsiäimunia
(Kuva © Ortodoksi.net / HAP)

Tapa vaihtaa punaiseksi värjättyjä kananmunia Pääsiäisenä on peräisin kaukaisesta muinaisuudesta. Kanan muna, "kuolleessa tilassa" olevan elämän merkityksessä, joka itsessään voi olla alkuna uudelle elämälle, totisesti on kaikkein sopivin ja selvin ylösnousemuskäsitteen symboli: tänään se on kuolleessa tilassa, mutta itsessänsä omaa salaisen elämän voiman. Pimeän pakanuuden aikana oli kananmuna miltei kaikilla kansoilla luonnon toimivan voiman heijastimena. Niitä vaihdettiin keskenään ja käytettiin uskonnollisissa rituaaleissa. Koko ihmiskunnalle se oli tuttu ja tiedetty asia.

Myös kaukaisessa muinaisuudessa niin pakanakansoilla kuin juutalaisilla oli sellainen tapa, että kun he ensi kerran tulivat jonkin vaikutusvaltaisen ja tärkeän henkilön luo, he kunnioituksensa osoituksena antoivat hänelle jotakin omastansa. Vähävaraiset ihmiset tavallisesti tällaisissa tapauksissa toivat siipikarjansa tuotteita, munia. Tästä johtuen tuntuukin täysin totuudenmukaiselta se perimätieto, minkä mukaan apostolinvertainen Maria Magdaleena astuessaan Rooman keisarin Tiberiuksen eteen, ennen kuin ryhtyi antamaan kristityn todistusta, ojensi hänelle punaiseksi värjätyn kananmunan selventäväksi johdatukseksi siihen julistukseen, jonka hän pian oli Kristuksen voiman teoista aloittava. Lähellä Tessalonikaa olevan pyhän Athanasioksen luostarin kirjastossa on vanha kreikankielinen jumalanpalvelussäännön käsikirjoitus, minkä loppuosassa Pääsiäispäivän rukousten jälkeen luemme seuraavaa:

"Niinikään luetaan myös kananmunien ja juuston siunaamisen rukous, ja luostarinjohtaja (igumeni), veljestön jäseniä suudellen antaa jokaiselle munan ja sanoo: Kristus nousi kuolleista! Niin mekin olemme tämän tavan perineet pyhiltä isiltä, jotka puolestaan aina apostolien ajoista alkaen ovat tämän tavan säilyttäneet; sillä apostoleinvertainen Maria Magdaleena ensimmäisenä esimerkillään osoitti uskovalle kansalle tällaisen lahjanantamisen ilon."

Maria Magdaleenan käynti keisari Tiberiuksen luona eräiden lähteiden mukaan sisältää paljon mielenkiintoista ja monta yksityiskohtaa selventävää materiaalia. Ne sisältävät mm. maininnan siitä, että kun keisari Tiberius kuuli Roomaan saapuneilta Lasaruksen sisarilta, Martalta ja Marialta sekä Maria Magdaleenalta Kristuksesta, Hänen ihmeteoistaan ja kuolemastaan, niin hän lähetti virkamiehen Jerusalemiin hakemaan kuolleista herätetyn Lasaruksen ja ristin juurella vartiota johtaneen sadanpäämiehen Longinoksen Roomaan. Kun he sitten saavuttuaan Roomaan menivät keisarin palatsiin, niin sillä hetkellä tuntui pieni äkillinen maanjäristys. Keisari tämän havaittuaan ymmärsi sen tapahtuneen sisälle käyneiden vuoksi, mutta kun ei tiennyt, kenen tähden heistä, kehotti hän heitä kaikkia palaamaan takaisin pihamaalle ja sieltä jälleen uudelleen yksitellen tulemaan keisarilliseen vastaanottosaliin, ja kun sadanpäämies Longinos astui jälleen uudemman kerran keisarin eteen, niin maanjäristyskin toistui.

Hämmästyen keisari alkoi kysellä sadanpäämieheltä Kristusta koskevia asioita. Tämä kertoi Tiberiukselle Kristuksen kuolemasta ilmoittaen samalla, että hänen päällään on eräs Jeesuksen vaatekappaleista, minkä hän oli voittanut noppapelissä, kun he ristin juurella olivat niillä heittäneet Ristiinnaulitun vaatteista arpaa. Niin ikään hän kertoi, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikoihin, sairastaneensa vakavaa silmätautia, mutta uskottuaan Hänet Golgatalla Jumalan Pojaksi ja siveltyään Jeesuksen keihäällä lävistetystä kyljestä vuotaneella veren ja veden sekoituksella silmiänsä, parantuneen heti silmäsairaudestaan. Silloin keisari kehotti häntä ottamaan pois päältään Kristuksen vaatekappaleen (ihokkaan) ja kun Loginos oli ottanut sen päältään ja antanut keisarille, tämä suuteli sitä. Tällöin Martta ja Maria kehottivat keisaria, jolla jo pitkän aikaa oli ollut ihottumaa ja rupea kasvoissa, pyyhkimään kasvonsa tähän vaippaan. Keisari menetteli neuvon mukaan ja heti rupi katosi hänen kasvoistaan. Riemuissaan ihmeellisestä parantumisestaan keisari ylisti Kristusta ja luoksensa saapuneet sanan julistajat hän päästi kotiinsa monien lahjojen kera. Mutta miksi Maria Magdaleena värjäsi kananmunan punaiseksi? Ehkäpä hän todellisena israelittarena värjäsi sen juutalaisten pääsiäistapaan perustuen, minkä mukaan Vanhan Testamentin pääsiäisen aattona he kastettuaan isoppisiveltimen pääsiäiskaritsan vereen, voitelivat verellä sekä itsensä että huoneittensa ovien pielet ja kynnykset. Maria Magdaleenan, Kristuksen seuraajana ja Uuden Liiton Kirkon jäsenenä, ei enää tarvinnut käyttää karitsan verta, vaan verettömän uhrin esikuvan mukaan käytti väriseosta, mikä kuvasi Jumalan Karitsan eläväksitekevää verta.

Niinpä punaiseksi värjätty pääsiäismuna muistuttaa meitä Pyhän Kirkkomme päädogmista ja ikään kuin näkyvällä tavalla julistaa kuolleitten ylösnousemusta, mikä puolestaan perustuu Kristuksen ylösnousemisen tapahtumaan. Punainen väri, mitä tavallisimmin käytetään munien värjäämiseen, viittaa siihen, että ihmiskunta on lunastettu Jumalihmisen verellä. Tästä johtuukin, että kun me Vapahtajan Ylösnousemisen päivänä annamme toinen toisellemme punaisen kananmunan, me ikään kuin julistamme iloamme siitä, että itsekin joskus, meidän tähtemme Verensä vuodattaneen ja kuolleista ylösnousseen voimalla vapaudumme kuoleman turmeluksesta ja siirrymme turmeltumattomuuden kuolemattomuuteen.

Tapa antaa punaiseksi värjättyjä munia pääsiäisenä ts. "khristottaa" on periytynyt, monien muiden uskonnollisten rituaalien kanssa, Bysantista. Se on yleisortodoksinen, sillä se tunnetaan koko ortodoksisessa kristillisessä maailmassa. Pääsiäiseen liittyy myös tapa käydä omaisten ja ystävien haudoilla ja tervehtiä heitä enkelin tervehdyksellä: "Kristus on ylösnoussut!" Pääsiäismuna voidaan jättää haudalle tai syödä se siinä haudan äärellä.

(Suomennettu vapaasti kirjasesta "Svetlij Hristov Prazdnik PASHA". St. Petersburg 1898. Siv. 100-103.)
Kääntänyt N. Karjomaa.

(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr. 9-10/1966, joka ilmestyi pääsiäiseksi huhtikuun 5.päivänä 1966, sivulla 98 [s.12])

Katso myös

• Pääsiäismuna – ylösnousemuksen ja ikuisen elämän symboli
• Kirjaesittely, piispa Arseni: Pääsiäismuna - Ylösnousemuksen symboli