Aleksander Hotovitski
Ortodoksi.netista
Pappismarttyyri Aleksander Aleksandrovitš Hotovitski (venäjäksi: Александр Александрович Хотовицкий, tunnetaan myös nimellä Aleksander Helsinkiläinen) syntyi vuonna 1872 Krenemetsissä Lounais-Ukrainassa. Aleksander Hotovitski hakeutui jo nuorukaisena Volhynian hengelliseen seminaariin, sen jälkeen Pietarin hengelliseen akatemiaan ja myöhemmin kirkolliseen työhön, jota hän suoritti mm. lukijana, kanttorina, lähetystyöntekijänä ja pappina.
Amerikanvuodet 1895 - 1914
Aleksander nimitettiin pappisseminaarista valmistumisensa jälkeen lukijaksi ja lähetystyöntekijäksi Yhdysvaltoihin New Yorkin Pyhän Nikolaoksen seurakuntaan. Vuonna 1896 hän meni avioon Maria Vladimirovna Scherbuhinan kanssa ja sai pappisvihkimyksen San Franciscossa. Vihkimyksen jälkeen hän palasi takaisin New Yorkiin seurakuntansa kirkkoherraksi. Aleksander teki työtään esimiehensä, myöhemmin kanonisoidun piispa Tiihonin alaisuudessa.
Nuorena pappina Aleksander ryhtyi kehittämään Pohjois-Amerikan ortodoksien kirkollisia oloja. Kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta Aleksander kykeni perustamaan seurakuntia ja luomaan sopua kristittyjen välille. Erityisen menestyksellistä hänen työnsä oli Länsi-Ukrainasta saapuneiden uniaattien parissa; Aleksander opasti heitä takaisin ortodoksisuuteen. Hän myös rakennutti New Yorkiin uuden Pyhän Nikolaoksen kirkon, joka sai katedraalin statuksen. Kaiken muun ohella Aleksander lisäksi toimitti sekä venäjän- että englanninkielistä aikakauslehteä The American Orthodox Messenger. Työ Pohjois-Amerikassa monikansallisen yhteisön keskellä kesti 18 vuotta ja sai osakseen tunnustusta.
Helsingissä v. 1914 - 1917
Amerikan mantereella tehty työ loppui vuonna 1914, kun tuolloin 42-vuotias Aleksander sai nimityksen kirkkoherraksi Venäjän Berliinin lähetystön kirkkoon ja siellä toimineen Pyhän Vladimirin veljeskunnan puheenjohtajaksi. Olot Euroopassa kuitenkin vaikeutuivat tuona aikana ja Aleksanderille ehdotettiin siirtymistä Suomeen Helsingin seurakunnan kirkkoherraksi ja maan kaikkien ortodoksisten kirkkojen piirivalvojaksi.
Levottomina 1900-luvun alun vuosina Aleksander toimi poliittisiin oloihin sopivalla tavalla eläytyen ihmisten kärsimyksiin esimerkiksi tehden aloitteita sosiaalihuollon, valistuksen ja opetuksen alueilla. Aleksander toimitti Helsingin-vuosinaan aikakauslehteä Gelsingforskij Prikodskij Listok, jossa oli paljon hänen itsensä kirjoittamia saarnoja, runoja ja kuvauksia seurakunnan elämästä. Pappina isä Aleksander Hotovitski oli erityisen rakastettu - hänet on kuvattu aikakauden seurakuntalaisilta kerätyssä muistitiedossa taitavana sananjulistajana ja seurakuntalaisten rakastavana paimenena. Verrattiinpa häntä jopa pyhään Johannes Kronstadtilaiseenkin.
Aleksanderin työkausi Helsingissä päättyi vuonna 1917, kun hän siirtyi Moskovaan Kristus Vapahtajan kirkon kalustonhoitajaksi. Hän osallistui vuosien 1917-1918 kirkolliskokoukseen ja kannatti patriarkan viran uudelleen perustamista. Tämän jälkeen hän toimi kirkossa patriarkka Tiihonin alaisuudessa.
Marttyyrikuolema v. 1937
Bolshevikkien vallankumouksen jälkeen seurasi muutoksia, koska uudet vallanpitäjät hankaloittivat kirkon toimintaa ja vangitsivat pappeja. Aleksander vangittiin 1920-luvulla laajojen vainojen yhteydessä lyhyeksi aikaa mm. siksi, että hän opetti uskontoa lapsille. Seuraava vankeusrangaistus määrättiin kymmeneksi vuodeksi; armahduksen vuoksi Turuhanissa Siperiassa suoritettua rangaistusta kuitenkin lyhennettiin viiteen vuoteen. Tämän jälkeen Aleksander toimi Donskajakadulla Jumalansynnyttäjän viitan kirkossa Moskovassa. Lopulta vuonna 1937 Aleksander Hotovitski vangittiin viimeisen kerran. Tämän vankeusrangaistuksen aikana hän myös kohtasi marttyyrikuolemansa.
Muistopäivä
Vuonna 1994 Venäjän ortodoksinen kirkko kanonisoi Aleksander Hotovitskin. Pappismarttyyri Aleksander Hotovitskin muistopäivää vietetään kanonisaation vuosipäivänä 4. päivä joulukuuta Suomessa ja Amerikassa. Venäjällä hänen muistopäivänsä on 7. elokuuta.
Lisäys 30.1.2007
Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra pyysi Venäjän turvallisuuspalvelusta lisätietoja pappismarttyyri Aleksander Hotovitskin oikeudenkäynneistä ja tuomioista. Artikkeli tästä aiheesta on julkaistu seurakunnan tiedotuslehdessä 'Ortodoksiviestissä' vuoden 2007 ensimmäisessä numerossa 1/2007.
Lehdessä mainittujen tietojen mukaan Hotovitski tuomittiin vallankumoustribunaalissa 13.12.1922 aivan kuten edellä on artikkelissa mainittu. Samalla hän joutui luovuttamaan omaisuutensa ja luopumaan Neuvostoliiton kansalaisuudesta viideksi vuodeksi. Vapauduttuaan armahduksen perusteella noin vuoden kuluttua, hän joutui uudelleen vangituksi vuonna 1924 ja tuomittiin 'sosiaalisesti vahingollisena elementtinä' karkotetuksi Siperiaan kolmeksi vuodeksi.
Viimeinen vangitseminen tapahtui 16.6.1937, kuten edellä Ronjan artikkelissa mainitaan ja saadun tiedon mukaan hänet tuomittiin teloitettavaksi ampumalla, mikä lienee tapahtunut todella pikaisesti jo tuomiopäivänä. Syy teloitukseen oli 'osallistuminen kirkollisten terroristien organisaation neuvostovastaiseen toimintaan ja kiihotukseen'. Hänen hautapaikakseen arvellaan hänen aikaisemman toimipaikkansa hautausmaata Donskajankadulla. Paikalle on pystytetty neuvostovallan romahtamisen jälkeen muistolaatta. Pappismarttyyri Aleksander Hotovitski rehabilisoitiin (annettiin kunnian palautus) 15.8.2000.
Tropari ja kontakki
Slaavista suomeksi käännetyt pyhän Aleksanteri Hotovitskin muistopäivän tekstit:
Tropari, 6.säv.:
Vaatimattomuudessa ja nöyryydessä seisoen |näytit Kristuksen rakkauden laumallesi | Venäjän Kirkon tulisten kiusausten vuosina. | Ja kuin hyvä paimen sinä annoit henkesi Kirkon puolesta. || Rukoile puolestamme, pappismarttyyri Aleksanteri, Herraa valaisemaan sielumme.
Kontakki, 2.säv.:
Työn ja sairauden haavat otit kannettavaksesi, kärsimyksilläsi tulit otolliseksi Kristuksen taivaalliseen valtakuntaan. Rukoile puolestamme Jumalaa, Vapahtajaa, pappismarttyyri Aleksanteri, jotta saisimme armon tuomion päivänä.
Prokimeni, 7.säv.:
Iloitkoot hurskaat, veisaten Hänen kunniaansa, | riemuitkoon he vuoteissansa.
Liitelauselma: Veisatkaa Herralle uusi virsi; ylistysvirsi Hänelle hurskasten seurakunnassa.
Epistola: Hebr. 13:7-16
Halleluja, 2.säv.:
Sinun pappisi, oi Herra, pukeutukoot vanhurskauteen.
Liitelauselma: Ja Sinun hurskaasi riemuitkoot.
Evankeliumi: Luuk. 12:32-40
Ehtoollislauselma: Vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa. Ei hän pelkää pahaa sanomaa.
Menologion Troparion, Moskova 1998 26.2.2002 / Mrk (tekstejä ei ole hyväksytty piispainkokouksessa seurakuntien yleiseen käyttöön)
Kirjallisuutta
- Synaksarion, joulukuu. Toim. munkki Serafim, s. 66-69
- Ortodoksisuutta eilen ja tänään. Helsingin ortodoksinen seurakunta 1827-2002. Toim. Petri Piiroinen.
- Rovasti Aleksander Hotovitski, s. 213-230.