Jumalanäiti Kaikkien murheellisten ilo
Ortodoksi.netista
Jumalanäidin Kaikkien murheellisten ilo -ikonin, (muistopäivä 24.10.), synnyn uskotaan olevan 1600-luvulla, mutta tunnetuksi se tuli vasta 1800-luvulla ensin Venäjällä myöhemmin muuallakin. Tämäkin, kuten moni muukin tuon ajan ikoni, liittyy oleellisesti Venäjän yhteiskunnallisiin muutoksiin ja niiden seurauksiin. Murroskausi, jolloin venäläiset talonpojat vapautuivat maaorjuudesta, toi mukanaan tällaisia lohdutusaiheisia tai ihmeitätekeviä ikoneja, joita Venäjän kirkko tarjosi kurjuudessa ja puutteessa elävien vapautuneiden lohduksi.
Ikonin asetelma ja sanoma
Ikonissa Jumalanäiti on kuvattu kokovartalokuvana. Osassa muunnelmia Jumalanäiti on Jeesus-lapsen kanssa, osassa lasta ei ole mukana. Jumalanäiti on kuvattu yleensä arvoperspektiivissä muita maanpäällä eläneitä hahmoja suurempana. Toisinaan Jumalanäiti on kuvattu myös kruunupäisenä Valtiattarena.
Ikonista välityy länä oleva lohdutuksen tuoja, ihmeellinen kärsimysten auttaja, kyynelten poistaja, taivaallisen ilon ja lohdutuksen antaja.
Tavallisesti ikoniin on myös kuvattu Kristus Kaikkivaltias ikonin yläosaan sekä enkeleitä ja erilaisia avuntarvitsijoita, joita ikoniin kuvatut hahmot varjelevat ja suojelevat. Joukossa on alastomia, sorrettuja, nälkäisiä, orpoja, sairaita ja rampoja.
Ikoniin on liitettu paljon erilaisia ihmeitä ja siksi se on nostettu kuuluvaksi ihmeitätekevien ikonien joukkoon. Ikonia on runsaasti kopioitu ja osaan niistä liitettiin myös tietoja näistä ihmeteoista.
Ikonin symboliikkaa
Yhden ns. alkuperäisen Kaikkien murheellisten ilo -ikonin sijaintipaikkana on pidetty Pietarin lähellä olevaa lasitehtaan kappelia, joka salamaniskusta syttyi palamaan ja ihmeellisen pelastumisen kokenut ikoni löytyi lattialta. Siihen oli palossa liimautuneet keräysliippasta singonneet kolikot. 1800-luvun lopulla ikonille rakennettiin oma katedraali, johon ikoni sitten sijoitettiin.
Ikonin väri- ja muussa symboliikassa Jumalanäidin valkoinen päähinen kuvaa kantajan neitseyttä ja puhtautta, puvun punainen väri rakkautta, elämän ja lämmön elementtejä, taustalla olevat kukat ja kasvit paratiisin puutarhaa, vihreä toivon ja iänkaikkisen uusitumisen ilmenemistä. Kulta kuvastaa ikonissa jumalallisen valtakunnan valoa ja jumaluuden mahtia ja sininen taivaallisen ja iänkaikkisen todellisuuden olemassoloa. Esinesymboliikassa keppi saattaa ikonissa kuvata rampoja, side silmien edessä kuvaa sokeita.
Ikonin muisto Suomen ortodoksisessa kirkossa muistellaan vuosittain 'Kaikkien murheellisten ilo' -ikonia aina lokakuun 24. päivänä, mikä päivämäärä liittyy vuonna 1688 tapahtuneeseen ihmeeseen Moskovassa. Tällöin Moskovan patriarkka Joakimin (vv. 1674 -1690) sisar Jefimia parani vaikeasta syövästä ikonin ja tukouksen voimalla. Venäjällä muistellaan ikonia myös em. ukkosmyrskyn ihmeen vuoksi kesäkuun 23. päivänä ja vielä kolmatta samanlaista ikonia marraskuun 19. päivänä. Tälle ikonille on kirjoitettu myös oma akatistoshymninä, jota ei kuitenkaan vielä ole suomennettu.
Kirjallisuutta:
Dmitri Orehov: Venäjän pyhiä ikoneja (sarjassa: Sielun parantaminen), kust. N.Prospekt, Pietari, 2003 (venäjäksi)
Katso myös