Toiminnot

Antifoni

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 14. joulukuuta 2008 kello 12.00 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)

Antifoni (kreikaksi: αντίφωνον, antifonon – toisen äänen sijasta, vastaääni, venäjäksi: антифон) on alkuaan nimitys, jota käytettiin kahden kuoron tai kuoron ja solistin vuorolaulannasta.

Sana antifoni esiintyy jo varhaiskristillisissä kreikan- ja latinankielisissä kirjoituksissa. Usein se näyttää tarkoittavan samaa kuin antifonisesti laulettu psalmi tai hymni, joten on pidetty selvänä, että sävelmätyyppi periytyy vuorokuoroisen laulun vastaussäkeestä.

Antifonisessa psalmilaulussa laulajat/kuorot jaettiin kahtia, ja ryhmät vastasivat puhelaulun sävelmään sovitetulla kertosäkeellä esilaulajan jakeisiin aluksi vuorotellen, lopuksi yhdessä. Muitakin käytäntöjä luultavasti oli, mutta tästä vaiheesta katsotaan kertosäkeiden ominaisuudeksi jääneen niiden yksinkertaisuuden ja joskus jopa tietyn kansanomaisuuden.

Antifoninen laulutapa lienee tullut käyttöön Syyrian Antiokiassa noin vuonna 350. Eräiden arvelujen mukaan laulutavan toi kristilliseen käyttöön jo 1. – 2. vuosisatojen vaihteessa elänyt Ignatios Antiokialainen. Kirkon läntiseen osaan, ensiksi Milanoon sen toi pyhä Ambrosius Milanolainen.

Nykyään antifoneja ei lauleta ortodoksisessa kirkossa antifonisesti eli kahdelta kliirossilta, solean molemmin puolin olevilta kuoron laulupaikoilta. Antifoneiksi nimitetään liturgian ja vigilian alussa ennen pientä saattoa ektenioiden välissä laulettavia veisuja.

Arkipäivien liturgioissa antifoneina ovat:

  1. Psalmin 92 jakeista muodostettu ”Hyvä on Herraa kiittää …”
  2. Psalmiin 93 pohjautuva ”Herra on Kuningas …”, jota seuraa ”Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen. Jumalan ainokainen, kuolematon Poika ja Sana …
  3. Psalmin 95 jakeiden mukainen ”Tulkaa kohottakaamme ilohuuto Herralle …”

Sunnuntaipäivien liturgioissa antifoneina ovat:

  1. Psalmin 103 mukaan ”Kiitä, sieluni Herraa …”
  2. Psalmiin 146 pohjautuva ”Ylistä, minun sieluni Herraa …”, jota seuraa ”Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen. Jumalan ainokainen, kuolematon Poika ja Sana …
  3. Kolmas antifoni muodostuu Matteuksen evankeliumin 5 luvun jakeista 3-12 lainatuista autuuden lauseista.

Juhlien liturgioissa lauletaan juhlien omia antifoneja.

Tämä artikkeli on osa sarjasta, jonka otsikko on:
Liturgia
Liturgiaan valmistautuminen
Liturgiset esineet | Jumalanpalveluspuvut | Proskomidi | Hetket | Suitsuttaminen
Opetettavien liturgia
Alkusiunaus | Suuri ektenia | Antifonit eli Vuorolaulut | 1. Psalmi 103 | 2. Psalmi 146 | 3. Jumalan ainokainen kuolematon poika ja Sana | Autuuden lauseet | Pieni saatto | Troparit ja kontakit | Pyhän Kolminaisuuden virsi eli Trisagion | Epistola eli Apostoliset kirjeet | Evankeliumi | Opetuspuhe | Hartauden ektenia | Vainajien ektenia | Opetettavien ektenia
Uskovaisten liturgia
Kerubiveisu | Suuri saatto | Anomusektenia | Proskomidirukous | Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus

EUKARISTIA ALKAA
1. Anafora eli Lahjain ylentämisen rukous
a. Kehotukset | b. Prefatio | c. Sanctus | d. Anamnesis | e. Epiklesis | f. Muuttuminen | g. Intercessio - Esirukoukset
2. Anomusektenia | 3. Herran rukous | 4. Ehtoollinen
Ambonin takainen rukous | Antidora | Psalmi 34 | Loppusiunaus