Ero sivun ”Antifoni” versioiden välillä
Kohteesta Ortodoksi.net
(Ak: Uusi sivu: '''Antifoni''' (kreikaksi: ''αντίφωνον, antifonon – toisen äänen sijasta, vastaääni,'' venäjäksi: ''антифон'') on alkuaan nimitys, jota käytettiin kahden kuor...) |
X11 (keskustelu | muokkaukset) |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Antifonisessa psalmilaulussa laulajat/kuorot jaettiin kahtia, ja ryhmät vastasivat puhelaulun sävelmään sovitetulla kertosäkeellä esilaulajan jakeisiin aluksi vuorotellen, lopuksi yhdessä. Muitakin käytäntöjä luultavasti oli, mutta tästä vaiheesta katsotaan kertosäkeiden ominaisuudeksi jääneen niiden yksinkertaisuuden ja joskus jopa tietyn kansanomaisuuden. | Antifonisessa psalmilaulussa laulajat/kuorot jaettiin kahtia, ja ryhmät vastasivat puhelaulun sävelmään sovitetulla kertosäkeellä esilaulajan jakeisiin aluksi vuorotellen, lopuksi yhdessä. Muitakin käytäntöjä luultavasti oli, mutta tästä vaiheesta katsotaan kertosäkeiden ominaisuudeksi jääneen niiden yksinkertaisuuden ja joskus jopa tietyn kansanomaisuuden. | ||
| − | Antifoninen laulutapa lienee tullut käyttöön Syyrian Antiokiassa noin vuonna 350. Eräiden arvelujen mukaan laulutavan toi kristilliseen käyttöön jo 1. – 2. vuosisatojen vaihteessa elänyt [[Ignatios | + | Antifoninen laulutapa lienee tullut käyttöön Syyrian Antiokiassa noin vuonna 350. Eräiden arvelujen mukaan laulutavan toi kristilliseen käyttöön jo 1. – 2. vuosisatojen vaihteessa elänyt [[Ignatios Antiokialainen]]. Kirkon läntiseen osaan, ensiksi Milanoon sen toi pyhä [[Ambrosius Milanolainen]]. |
Nykyään antifoneja ei lauleta [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksisessa kirkossa]] antifonisesti eli kahdelta [[kliirossi]]lta, [[solea]]n molemmin puolin olevilta kuoron laulupaikoilta. Antifoneiksi nimitetään [[liturgia]]n ja [[vigilia]]n alussa ennen [[Pieni saatto|pientä saattoa]] [[Ektenia|ektenioiden]] välissä laulettavia veisuja. | Nykyään antifoneja ei lauleta [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksisessa kirkossa]] antifonisesti eli kahdelta [[kliirossi]]lta, [[solea]]n molemmin puolin olevilta kuoron laulupaikoilta. Antifoneiksi nimitetään [[liturgia]]n ja [[vigilia]]n alussa ennen [[Pieni saatto|pientä saattoa]] [[Ektenia|ektenioiden]] välissä laulettavia veisuja. | ||
Versio 18. marraskuuta 2008 kello 21.09
Antifoni (kreikaksi: αντίφωνον, antifonon – toisen äänen sijasta, vastaääni, venäjäksi: антифон) on alkuaan nimitys, jota käytettiin kahden kuoron tai kuoron ja solistin vuorolaulannasta.
Sana antifoni esiintyy jo varhaiskristillisissä kreikan- ja latinankielisissä kirjoituksissa. Usein se näyttää tarkoittavan samaa kuin antifonisesti laulettu psalmi tai hymni, joten on pidetty selvänä, että sävelmätyyppi periytyy vuorokuoroisen laulun vastaussäkeestä.
Antifonisessa psalmilaulussa laulajat/kuorot jaettiin kahtia, ja ryhmät vastasivat puhelaulun sävelmään sovitetulla kertosäkeellä esilaulajan jakeisiin aluksi vuorotellen, lopuksi yhdessä. Muitakin käytäntöjä luultavasti oli, mutta tästä vaiheesta katsotaan kertosäkeiden ominaisuudeksi jääneen niiden yksinkertaisuuden ja joskus jopa tietyn kansanomaisuuden.
Antifoninen laulutapa lienee tullut käyttöön Syyrian Antiokiassa noin vuonna 350. Eräiden arvelujen mukaan laulutavan toi kristilliseen käyttöön jo 1. – 2. vuosisatojen vaihteessa elänyt Ignatios Antiokialainen. Kirkon läntiseen osaan, ensiksi Milanoon sen toi pyhä Ambrosius Milanolainen.
Nykyään antifoneja ei lauleta ortodoksisessa kirkossa antifonisesti eli kahdelta kliirossilta, solean molemmin puolin olevilta kuoron laulupaikoilta. Antifoneiksi nimitetään liturgian ja vigilian alussa ennen pientä saattoa ektenioiden välissä laulettavia veisuja.
Arkipäivien liturgioissa antifoneina ovat:
- Psalmin 92 jakeista muodostettu ”Hyvä on Herraa kiittää …”
- Psalmiin 93 pohjautuva ”Herra on Kuningas …”, jota seuraa ”Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen. Jumalan ainokainen, kuolematon Poika ja Sana …”
- Psalmin 95 jakeiden mukainen ”Tulkaa kohottakaamme ilohuuto Herralle …”
Sunnuntaipäivien liturgioissa antifoneina ovat:
- Psalmin 103 mukaan ”Kiitä, sieluni Herraa …”
- Psalmiin 146 pohjautuva ”Ylistä, minun sieluni Herraa …”, jota seuraa ”Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen. Jumalan ainokainen, kuolematon Poika ja Sana …”
- Kolmas antifoni muodostuu Matteuksen evankeliumin 5 luvun jakeista 3-12 lainatuista autuuden lauseista.
Juhlien liturgioissa lauletaan juhlien omia antifoneja.