Toiminnot

Jefrosin Sinozerolainen

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 15. maaliskuuta 2010 kello 17.28 – tehnyt X13 (keskustelu | muokkaukset) (Hautaaminen ja reliikkien siirtäminen)
Pyhä Jefrosin Sinozerolainen.
(Kuva © Pyykkönen)

Pyhä Jefrosin (Eufrosynus) Sinozerolainen, maalliselta nimeltään Efraim, syntyi Karjalassa Laatokan lähistöllä kuudennentoista vuosisadan toisella puoliskolla. Nuoruudessaan hän eli lähellä Valamon luostaria ja myöhemmin muutti Suur-Novgorodiin (Velikij Novgorodiin). Vietettyään jonkin aikaa sielläkin, hän vetäytyi Novgorodin laitamille, Bezhetskin "viidennekseen", yhteen osaan Pjatini Novgorodskajaa, joka oli Suur-Novgorodin syrjäisiä alueita.

Kirkon ponomarista munkiksi ja erakoksi

Hänestä tuli ensin avustaja pieneen Doloskan kyläkirkkoon noin 12 virstaa Železopolskan Ustiužnan kaupungista. Sitten hänet vihittiin munkiksi Tihvinän Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen luostarissa. Vuonna 1600 hän aloitti erakkoelämän erämaassa, syrjäisellä suoalueella. Täällä pyhittäjä pystytti ristin ja kaivoi asuinkuopan asunnokseen. Tällä paikalla hän sitten eli kaksi vuotta syöden vain lähimaaston kasveja.

Lähialueen asukkaat löysivät hänet sattumalta ja alkoivat tulla hänen luokseen saamaan hengellistä ohjausta, ja eräät heistä jopa jäivät asumaan pyhittäjän luo. Vuonna 1612 puolalaisten sotajoukkojen saapuminen Venäjälle sai aikaan ihmisten siirtymisen suojaan piilossa olevaan erämaaluostariin.

Puolalaisten hyökkäyksen jaloissa

Pyhittäjä Jefrosin ennusti, että puolalaiset saattavat tulla myös erämaahan, ja hän suositteli kaikille pakenemista. Useimmat eivät uskoneet häntä. "Miksi he eivät jättäisi tätä paikkaa rauhaan?" he kyselivät,ja vanhus vastasi: "Tulin tänne kuolemaan Kristuksen puolesta." Ne, jotka noudattivat pyhittäjän neuvoa, pelastuivat, mutta ne, jotka eivät uskoneet, kokivat kauhean kuoleman.

Pyhittäjä Joonalla oli myös joitain ihmisiä luostarissaan. Kauhistuneena pyhittäjä Jefrosinin ennustuksista hän tahtoi paeta muiden ihmisten kanssa. Mutta pyhittäjä Jefrosin veti hänet takaisin innoittaen munkkia jäämään luostariin silläkin uhalla, että kuolee sinne.

"Veli Joona", pyhittäjä sanoi, "miksi sinulla on tällainen raukkamainen pelko mielessäsi? Kun taistelu alkaa, silloin pitää osoittaa uskallusta. Me vannoimme elävämme ja kuolevamme erämaassa. Meidän pitää olla uskollisia maailmallemme, antaen itsemme Herran käsiin. Sellaisessa tapauksessa kuoleman seuraus on rauha. Kuolema on toissijainen maallikoille. He eivät ole sidottuja omaan maailmaansa, ja heidän tulee säästää itsensä omien lastensa vuoksi."

Puolalaiset surmaavat skeemamunkin

Tämän jälkeen pyhittäjä pukeutui skeemaan (skeemamunkin asuun) ja vietti koko yön rukoillen. Seuraavana päivänä, maaliskuun 20. päivänä, puolalaiset joukot saapuivat luostariin. Skeemamunkiksi pukeutuneena pyhittäjä tuli esiin keljastaan ja seisoi ylös kohotetun ristinsä kanssa. Vihollinen sanoi hänelle: "Vanhus, anna meille luostarisi arvoesineet."

"Kaikki omaisuuteni ja tämän luostarin arvokkuudet ovat Kaikkein Puhtaimman Jumalan Äidin kirkossa", hän vastasi. Näin hän siis viittasi hengellisiin aarteisiin, joita ei voi varastaa. Tätä ymmärtämättä roistot ryntäsivät kirkkoon, ja yksi heistä veti esiin miekkansa ja pisti sillä pyhittäjä Jefrosinia kaulaan. Kaula oli puoliksi poikki ja pyhä vanhus putosi maahan kuolleena. Kun puolalaiset palasivat kirkosta vihaisina, etteivät olleet löytäneet mitään kirkosta, eräs heistä katkaisi pyhittäjän pään kirveellä. Myös pyhä Joona menetti henkensä tässä hyökkäyksessä.

Hurskas kristitty, Ivan Suma, oli myös jäänyt luostariin munkkien kanssa. Puolalaisten riehuessa hän oli pyhittäjän keljassa. Tuskallisista haavoista huolimatta Ivan säästyi tältä rosvojoukolta ja selvisi hengissä mutta tajuttomana. Puolalaisten lähdettyä hän palasi tajuihinsa ja kertoi pojalleen Emilianille, mitä oli tapahtunut.

Hautaaminen ja reliikkien siirtäminen

Lähistön asukkaat saivat tietää näistä luostarin tuhoista ja pyhittäjä Jefrosinin marttyyrikuolemasta. Pyhittäjän ruumis haudattiin kunnioittaen maaliskuun 28. päivänä. Samana päivänä he hautasivat myös pyhän Joonan ja kaikki muutkin, jotka olivat menehtyneet hyökkäyksessä.

34 vuoden kuluttua pyhittäjän kuolemasta eräs Mooses-niminen mies rakensi uuden kirkon ja omisti sen Pyhälle Kolminaisuudelle. Novgorodin metropoliitta Makarin siunauksella maatumattomat pyhittäjä Jefrosinin reliikit siirrettiin maaliskuun 25. päivänä vuonna 1655 uuteen relikvaarioon, pyhäinjäännösarkkuun, kellotornin vierelle.

Muistopäivä

Pyhittäjä Jefrosin kanonisoitiin Venäjän ortodoksisen kirkon toimesta kesäkuun 29. päivä vuonna 1912. Ortodoksinen kirkko muistelee häntä aina maaliskuun 20. päivänä. Pyhittäjä Jefrosinia muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.

HAP