Toiminnot

Aleksanteri Helsingin piispa

Kohteesta Ortodoksi.net

Helsingin (aikaisemmin Viipurin) piispa Aleksanteri (Karpin), s. 24.9.1883 Suojärvellä, k. 13.10.1969 Helsingissä

  • piispana 1935-1969
Alkuaan Viipurin, sittemmin Helsingin piispa Aleksanteri (Karpin) (1883-1969, piispana 1935.1969)
(Kuva © Valamon luostarin kuvakokoelmat)
Piispa Aleksanteri Aamun Koiton kuvassa

(Artikkeli Aamun Koitto -lehdestä nr. 27/1969)

Piispa Aleksanteri nukkui kuolonuneen

Lokakuun 13 päivänä noin kello 13 nukkui kuolonuneen Helsingin hiippakunnan piispa Aleksanteri Karpin asunnossaan Helsingissä. Kuollessaan hän oli 86-vuotias ja ilmeisesti vanhin virkaansa hoitava valtion ja kirkon virkamies maassamme. Vielä saman päivän aamuna hän tuli kirkollishallituksen istuntoon sen alkaessa kello 10 ja käytti useita puheenvuoroja. Aamiaistunnin aikana hän ilmoitti käyvänsä lääkärin luona. Istunnon jatkuessa kello 13 hän ei enää tullut mukaan, josta syystä kirkollishallituksen maallikkojäsen varatuomari Simo Härkönen lähti käymään hänen asunnossaan. Päästyään talonmiehen kanssa sisälle hän totesi piispa Aleksanterin nukkuneen kuolonuneen, minkä heti paikalle kutsuttu lääkäri myös totesi. Vainajan ruumis nostettiin tuolista sohvalle ja kirkollishallituksen jäsenet lauloivat "ikuisen muiston". Pian tämän jälkeen Helsingin seurakunnan, papisto hoiti ruumiin pukemisen piispallisiin pukuihin ja asetti sen valkeaan arkkuun ja toimitti pannikiidan.

Piispa Aleksanteri oli syntynyt 24.9.1883 Suojärvellä. Teologiset opintonsa hän suoritti Pietarin pappisseminaarissa ja hengellisessä akatemiassa. Hänet nimitettiin Annantehtaan seurakunnan kirkkoherran virkaan vuonna 1911 ja vihittiin papiksi. Tätä virkaa hän hoiti vuoteen 1935 saakka, jolloin kirkolliskokous valitsi hänet Viipurin hiippakunnan piispan virkaan ja hänet vihittiin piispaksi. Kirkkoherran virassa ollessaan hän o.t.o. hoiti dogmatiikan ja sielutieteen opetusta pappisseminaarissa vuosina 1933-34. Hän oli myös piirinvalvojana vuosina 1914-1935 ja kirkollishallituksen pappisjäsenenä vuodesta 1935 yhden viisivuotiskauden. Sotien johdosta hän siirtyi Viipurista Helsinkiin ja hänen hiippakuntansa nimeksi tuli Helsingin hiippakunta.

Piispa Aleksanteri tunnettiin mystiikkaan taipuvaisena, syvällisesti ajattelevana hengenmiehenä, joka viihtyi siellä, missä uskosta ja filosofiasta keskusteltiin. Hänen alaisensa papisto oppi kunnioittamaan häntä avarakatseisena ja turhia eleitä karttavana sekä perinteistä kiinni pitävänä esipaimenena. Hänen saarnojaan on julkaistu Aamun Koitossa. Venäjänkielellä on ilmestynyt kirjanen, jossa on otteita hänen yksityisistä sielunhoitoon kuuluvista kirjeistään. Viime vuonna ilmestyi suomenkielellä hänen mietekirjansa »Uskon portilla», johon tiettävästi ennätti valmistua myös jatkoteos, jonka ilmestymistä jäämme odottamaan.

Piispa Aleksanterin siunaustilaisuus pidettiin Helsingissä Uspenskin katedraalissa lokakuun 16 päivänä. Edellisenä iltana piispa Johannes papiston kanssa toimitti muistovigilian. Kirkkokuoro lauloi dir.cantus Pauli Koukkusen johdolla. Siunauspäivän aamulla liturgia alkoi kello 8.30. Sen toimitti arkkipiispa Paavali kahden papin ja kahden diakonin avustuksella. Kanttorit lauloivat. Siunaukseen osallistuivat molemmat piispat, 32 pappia ja 5 diakonia. Vainajan eläessään lausuman toivomuksen mukaisesti muistopuheita ei pidetty. Kun ruumis oli kannettu kirkon ympäri, vietiin se autoilla Helsingin ortodoksisen seurakunnan hautausmaalle ja laskettiin maan poveen. Haudalle laskettiin omaisten seppeleiden lisäksi kirkollishallituksen, Helsingin seurakunnan ja eräiden muiden seurakuntien, Pyhäin Sergein ja Hermanin Veljeskunnan ja eräiden muiden yhteisöjen seppeleet. Muistotilaisuus pidettiin NMKY:n ravintolassa, jossa arkkipiispa puhui ja mieskuoro lauloi, juotiin yhteisesti kahvit ja luettiin tilaisuuteen tulleet sähkeet ja adressit. Hyvin monet ovat kunnioittaneet vainajan muistoa tekemällä lahjoituksen piispa Aleksanterin nimeä kantavalle tilille ortodoksisen kirkkokunnan kulttuurirahastoon. »Ollos iäti muistettu sinä autuuteen kutsuttu ja aina muistettava isämme», jäi soimaan muistotilaisuudessa olleiden mieleen ja ilmeisesti se tulee vielä toistumaan hänen muistokseen varsinkin Helsingin hiippakuntaan kuuluvissa seurakunnissa.

(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Kuolinilmoitus on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr.27/1969, joka ilmestyi 20.10.1969, sivulla 279 [s.3])

Helsingin piispa Aleksanterin hauta Helsingin ortodoksisella hautausmaalla
(Kuva © Ortodoksi.net / HAP)