Toiminnot

Ekumeeniset kirkolliskokoukset

Kohteesta Ortodoksi.net

Tämä artikkeli käsittelee ekumeenisia kirkolliskokouksia, Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokousta käsitteelee toinen artikkeli
Tämä artikkeli on osa artikkelisarjasta:
Tutustu
ortodoksiseen kirkkoon
Traditio
Raamattu
Uskontunnustus
Ekumeeniset kirkolliskokoukset
Pyhät
Ortodoksinen jumalanpalvelus
osa 1 | osa 2 | osa 3
Liturgia
Kanonit
Ikoni
Symbolismi
Pyhä Kolminaisuus
Isä (Jumala)
Jeesus Kristus
Pyhä Henki
Yksi, Pyhä, katolinen ja apostolinen Kirkko
Ekklesiologia
Kirkkohistoria
Mysteriot
Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen pyhät isät, keisari Konstantinos
ja nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus

kreikkalainen ikoni
Kuva: Wikipedia

Ortodoksinen kirkko hyväksyy ja tunnustaa 7 ekumeenista eli yleistä, kaikkia kirkkoja koskevaa kirkolliskokousta.

Oheisessa listassa kokouksen pitopaikan jälkeen kokouksen pitovuosi ja suluissa kokouksen tärkeimmät asiakokonaisuudet.

  1. Nikea v. 325 (oppi kolminaisuudesta, areiolaisuuden torjuminen, Nikean uskontunnustus)
  2. Konstantinopoli v. 381 (Nikean kolminaisuusopin täydentäminen, uskontunnustus)
  3. Efesos v. 431 (Kristuksen luonto, nestoriolaisuuden torjuminen, Neitsyt Marian julistaminen Jumalansynnyttäjäksi (kreik. Theotokos)
  4. Khalkedon v. 451 (Kristuksen luonto, monofysitismin torjuminen)
  5. Konstantinopoli v. 553 (Kristuksen luonto, edellisten kirkolliskokousten päätösten lisävahvistukset)
  6. Konstantinopoli vv. 680 - 681 (monotelitismin torjuminen)
    ja Trullo, v. 692, ns. viisi-kuudes [quintisext / penthekte] kirkolliskokous, joka oli osa kuudetta kirkolliskokousta, ei itsenäinen, erillinen ekumeeninen kirkolliskokouksensa
  7. Nikea v. 787 (ikonien kunnioittamisen palauttaminen ja ikonoklasmin [ikonien raastamisen] torjuminen)

Näistä kuudelta kokoukselta on säilynyt sääntöjä eli kanoneja.

Muut kirkkokunnat (esim. roomalaiskatoliset, protestantit, orientaaliset kirkot) eivät tunnusta kaikkia näitä tai joitain osia näistä kirkolliskokouksista ekumeenisiksi ja kieltävät osan kokousten päätöksistä ja kanoneista.

Ekumeeninen kirkolliskokous ymmärretään yleensä koko uskontunnustuksessa tunnustetun kirkon piispainkokoukseksi, joiden katsotaan olleen Pyhän Hengen ohjaamia ja niiden opetuksen siksi oikeaa. Etenkin varhaisimpia kokouksia arvostetaan myös useiden protestanttisten kirkkojen keskuudessa, mutta protestantit eivät katso niiden olevan opillisissa asioissa Raamatun kaltaisesti arvovaltaisia.

Näiden kirkolliskokousten lisäksi pidettiin ns. paikalliskirkkojen omia kirkolliskokouksia, paikallisynodeja. Myös näiden kokousten hyväksymien päätösten ja kanonien tunnustamisessa on kirkkojen välillä suurta eroavaisuutta ja jopa eripuraa.

Seuraavat paikallissynodit ovat kirjanneet omia päätöksiään ja kanoneja, jotka myös kaikki velvoittavat ortodoksisia kirkkoja eri puolilla maailmaa:

  1. Karthagon synodi (v. 255)
  2. Ankyran synodi (v. 314)
  3. Neokesarean synodi (vv. 314-325)
  4. Gangran synodi (n. v. 340)
  5. Antiokian synodi (v. 341)
  6. Laodikean synodi (v. 343)
  7. Sardikan synodi (v. 343)
  8. Konstantinopolin synodi (v. 394)
  9. Karthagon synodi (v. 419)
  10. Konstantinopolin synodi (v. 861)
  11. Konstantinopolin Hagia Sofian synodi (v. 879)

Näistä ensimmäisen synodin (Karthago, v. 255) kanonit eivät sisälly kaikkiin kanonien kokoelmiin. Ne ovat sekä Ateenalaisessa syntagmassa että Pedalionissa, mutta puuttuvat slaavilaisesta ja romanialaisesta kanonisista kokoelmista.

Hannu Pyykkönen

Katso myös