Toiminnot

Ortodoksinen seminaari (Joensuu)

Kohteesta Ortodoksi.net

Joensuun seminaarin
pyhän Johannes Teologin ja Karjalan valistajien kirkko.
Kristuksen syntymä
Joensuun ortodoksisen seminaarin kirkko, kattomaalaus
(kuva © Pyykkönen)

Ortodoksinen seminaari Joensuussa jatkaa Sortavalassa 1918 perustetun Suomen kreikkalaiskatolisen pappisseminaarin perinteitä. Ennen Joensuuta pappisseminaari toimi Kuopiossa.

Ortodoksisella seminaarilla on oma pyhälle Johannes Teologille ja Karjalan valistajille pyhitetty kirkko, oppilasasuntola noin 30 opiskelijalle, oma asuntolan ruokala ja seminaarin yhteydessä vielä pieni kirjasto ja soittoluokkia. Karjalan valistajat lisättiin kirkon pyhiksi Herran temppeliintuomisen juhlana 2.2.2013.

Ortodoksinen seminaari järjestää Joensuun yliopistossa opiskeleville ortodoksisen teologian opiskelijoille soveltavia harjoituksia, antaa hengellistä ohjausta ja seurakuntaelämään ohjaavaa koulutusta.

Seminaarin opettajana ja pappina toimii määräaikaisena isä Mikko Sidoroff ja opettajana kanttori Anneli Pietarisen ollessa virkavapaalla TT Maria Takala-Roszczenko. (tilanne 21.5.2014)

Ortodoksisen seminaarin kotisivut ovat osoitteessa: www.ort.fi/seminaari

Historiaa

Seminaari on toimintansa aikana toiminut aktiivisesti viidellä eri paikkakunnalla.

Sortavala

Päätös valtion ylläpitämästä suomenkielisestä kreikkalaiskatolisesta pappisseminaarista tehtiin elokuussa 1918 rovasti Sergei Solntsevin ja senaattori E.N. Setälän myötävaikutuksella Suomen senaatissa. Seminaari perustettiin silloisen Karjalan suomenkielisen ortodoksisen väestön keskuspaikkaan Sortavalaan.

Seminaari toimi sisäoppilaitoksena, jossa opiskeli 10 oppilasta vapaaoppilaana eli he saivat ilmaisen opetuksen lisäksi ilmaiseksi ruuan, asunnon, makuuvaatteet ja puhtaanapidon. Seminaarin toimintaa valvoi opetusministeriön alainen kirkollis- ja opetustoimituskunta ja jumaluusopillista opetusta valvoi kreikkalaiskatolinen kirkollishallitus, toiminnasta huolehti johtokunta ja opettajakunta rehtorin johdolla.

Ensimmäisenä johtokunnan puheenjohtajana toimi tuomiorovasti Mikael Kasanski ja johtokunnan esityksestä opetusministeriö nimitti ensimmäiseksi seminaarin rehtoriksi suomennoskomitean päätoimittajan, rovasti Sergei Okulovin 24.8.1918 ja opettajaksi FM Konstantin Kononoffin.

Seminaari sai heti alussa taivaalliseksi suojelijakseen pyhän apostoli Johannes Teologin, jonka muistopäivä syyskuun 26. päivä on myös pappisseminaarin vuosipäivä.

Alun perin seminaari suunniteltiin väliaikaiseksi ja toistaiseksi vain kaksiluokkaiseksi oppilaitokseksi, joten opiskelemaan valitut opiskelijat olivat jo valmiiksi koulutettuja, kuten esimerkiksi kansakoulunopettajia tai lukkareita eli kanttoreita, joiden opetuskielenä oli tietysti suomi ja oppiaineina:

Myöhemmin vuonna 1919 opetussuunnitelmaa laajennettiin tarkoituksena tehdä seminaarista nelivuotinen ja sen oppiaineisiin lisättiin edellä mainittujen aineiden lisäksi seuraavat:

  • apologetiikka
  • uskontojen historia
  • vertaileva kristillinen teologia (lahko-oppi)
  • sielutiede
  • filosofian historia
  • yleinen kirjallisuus
  • kasvatusopin historia ja uskonnonopetusoppi
  • Suomen kirjallisuus
  • luonnontiede
  • terveysoppi
  • kreikka
  • soitto
  • yhteislaulu
  • vapaaehtoisina aineina:
    • latina
    • saksa
    • heprea -> vaihdettiin 1923-24 ruotsiksi

Neliluokkaisuus toteutui sitten vuodesta 1922 lähtien. Vuonna 1926 helmikuun 13. päivänä annettiin asetus, jolla Sortavalan seminaari määrättiin vakinaiseksi valtion kouluksi ja siitä tuli samalla kuusivuotinen, keskikouluun pohjautuva oppilaitos.

Sotavuosina 1939 - 45 toiminnassa oli ajoittain katkoksia, mutta seminaari toimi sodasta huolimatta vaikka vähän aikaa vuodesta. Opiskelijat joutuivat olemaan puolustusvoimien palveluksessa ja osa heistä menetti sodassa myös henkensä.

Alun alkaen seminaarin piti toimia Sortavalassa Pietari-Paavalin kadun ja Nikolainkadun kulmassa sijaitsevassa entisessä venäläisessä koulussa. Tämä toteutui kuitenkin vasta 1931 ja seminaari joutui aloittamaan rovasti Sergei Okulovin yksityisasunnossa Johanneksenkadulla ja sitten Sariolankadun ja Tehtaankadun kulmauksessa FM Konstantin Kononoffin asunnon yhteydessä olevassa huoneistossa. Vuonna 1922 seminaari muutti Diakonissalaitoksen väljempään huoneistoon ja vuonna 1926 ns. Araman taloon Kirkkokadun ja Syrjäkadun kulmaan, missä toimittiinkin sitten tuohon vuoteen 1931 saakka, josta edellä oli mainittu.

Koulun viereen valmistui vuonna 1933 uusi kirkkokunnan päätalo ja seminaarin olosuhteetkin paranivat. Näitä hyviä vuosia ehdittiin nauttia kuitenkin vain kuusi vuotta, ennen kuin sota alkoi vuonna 1939 ja seminaarirakennus paloi poroksi vuonna 1940 ilmapommituksissa.

Helsinki

Sodan jaloista seminaari siirtyi vuonna 1940 Helsinkiin ja Sortavalan kreikkalaiskatolisen pappisseminaarin nimi vaihtui Suomen kreikkalaiskatoliseksi pappisseminaariksi. Toiminta alkoi Merilinna Oy:n omistamassa talossa Neitsytpolulla ja siellä se toimi seuraavat kahdeksan vuotta lukuvuoden 1948 - 49 loppuun. Vuoden 1944 ilmapommituksissa tämäkin rakennus vaurioitui ja seminaari siirtyi vähäksi aikaa rouva Kaarlaksen asuntoon Albertinkadulle, josta sen omaisuus siirtyi sitten pian evakkoon Nurmijärvelle kauppias J. Karppalan suojiin. Vuoden 1945 syyslukukausi aloitettiin kuitenkin entisessä paikassa.

Vuonna 1948 vietettiin seminaarin 30-vuotisjuhlia Helsingissä Neitsytpolulla, jossa toiminta jatkui vuoteen 1957 saakka.

Kirkkonummi

Vuodet 1957 - 1961 pappisseminaari toimi Kirkkonummen Humaljärvellä, koska Neuvostoliitto oli vuosien 1955-56 aikana luovuttanut Suomelta vuokraamansa Porkkalan alueen takaisin Suomelle ja alueella oli käyttöön soveltuva puolustusvoimien hallussa oleva sotilaskasarmi. Kasarmi luovutettiin opetusministeriölle ja seminaari muutti sen tiloihin elokuussa 1957.

Kuopio

Vuonna 1961 elokuussa pappisseminaari siirtyi uuteen Suomen ortodoksisen kirkon keskuspaikkaan Kuopioon. Ensin osoitteeseen Suokatu 41, ns. piispaintaloon (talossa asuivat arkkipiispa Herman, luterilainen piispa Eino Sormunen ja piispa Paavali), jossa toimittiin vuodet 1961 - 69, sitten vuoden 1969 helmikuusta alkaen osoitteeseen Karjalankatu 1, joka pian sai kutsumanimekseen "Golgatan mäki". Sinne rakennettiin kirkkokunnan keskustalo.

Karjalankadulla sijaitsevan seminaarin kotikirkko pyhitettiin perinteen mukaisesti apostoli ja evankelista Johannes Teologin muistolle sekä Karjalan pyhittäjien ja valistajien Sergei ja Herman Valamolaisen, Arseni Konevitsalaisen, Aleksanteri Syväriläisen ja Trifon Petsamolaisen muistolle.

Tämä Pohjoismaiden ainoa ortodoksinen pappisseminaari, harvinaisen ammattikoulutuksen antava pienen vähemmistökirkon oppilaitos herätti aikanaan suurta huomiota myös ortodoksisen kirkon ulkopuolella.

1960-70-luvuilla opetussuunnitelmaa muutettiin niin, että seminaari jakaantui kahteen jaksoon, jossa luokat 1. - 3. eli katekeettajakso johti kanttorin tai uskonnonopettajan pätevyyteen ja luokat 4. - 6. taasen olisivat varsinaista pappiskurssia, jolle voitaisiin siirtyä edellisiltä luokilta tai ylioppilastutkinnon suorittamisen jälkeen. Oppilaitos säilyi sisäoppilaitoksena ja ensimmäistä kertaa jaksoihin jako mahdollisti myös naisopiskelijoiden seminaariin ottamisen kanttoriksi tai opettajaksi opiskelemaan. Myöhemmin kanttorikurssi ja pappiskurssi vielä eriytettiin ja pappiskurssille vaadittiin pohjatutkintona ylioppilastutkinto. Kanttorikurssi kesti kolme vuotta ja pappiskurssi neljä vuotta ja pappiskurssilta valmistuivat pappiskandidaatit ja seurakuntalehtorit.

Pappisseminaarin viimeinen lukuvuosi Kuopiossa päättyi toukokuussa 1988 ja silloiset opiskelemassa olleet pappiskandidaatit, seurakuntalehtorit ja kanttorit saivat päättötodistuksensa.

Joensuu

Elokuun alusta 1988 pappisseminaarin koulutustehtävä siirtyi Joensuun yliopistolle. Samassa yhteydessä sinne siirtyivät myös virat ja kirjasto. Pitkäaikainen seminaarin rehtori Niilo Karjomaa jäi eläkkeelle ja opetus siirtyi yliopiston hallinnon alaisuuteen. Suomen ortodoksinen pappisseminaari lakkautettiin virallisesti asetuksella 26. elokuuta 1988 ja samalla perustettiin ortodoksinen seminaari, jonka tehtäväksi tuli järjestää Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian opetukseen liittyviä soveltuvia harjoituksia ja käytännöllistä kirkollista opetusta sekä antaa oppilaille hengellistä ohjausta.

Näin vuonna 1993 Joensuuhun Torikadulle valmistunut ortodoksinen seminaari jatkaa yhdessä Joensuun yliopiston teologian laitoksen kanssa suomalaisen ortodoksisen teologian opetuksen vuonna 1918 alkanutta perinnettä.

Rehtorit

  1. rovasti Sergei Okulov, vv. 1918-30
  2. TK, rovasti Nikolai Valmo, vv. 1930-31 (vt.), vv. 1931-43 (vak.)
  3. pastori Paavo Saarikoski, v. 1942
  4. FM, pastori Johannes Suhola, vv. 1942-46 (vt.), 1946-72 (vak.)
  5. lehtori Aari Surakka, vv. 1972-75
  6. BDiv, pastori Matti Sidoroff, vv. 1975-76 (vt.)
  7. TM, rovasti Niilo Karjomaa, vv. 1976-1988

Joensuuhun siirtymisen jälkeen seminaariin ei ole valittu rehtoria, vaan siellä on toiminut yksi henkilö pappina ja opettajana. Ensimmäisenä tässä tehtävässä toimi noin vuoden verran rovasti Olavi Merras ja sitten rovasti Leo Iltola ja hänen jälkeensä vielä vuoteen 2013 tehtävää hoiti rovasti Rauno Pietarinen. Nyt tehtävää hoitaa määräaikaisesti isä Mikko Sidoroff. (tilanne 21.5.2014)

HAP

Kirjallisuutta

  • Useita kirjoittajia - Golgatanmäeltä Karjalaiselle, Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian laitoksen julkaisu n:o 25 (1998)
  • Useita kirjoittajia - Viisauden rintaa vasten, 75 vuotta ortodoksista teologista koulutusta, Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian laitoksen julkaisu n:o 10 (1994)
  • Suhola, Johannes - Suomen kreikkalaiskatolisen pappisseminaarin vaiheita 1918-1948, Suomen kreikkalaiskatolinen pappisseminaari 1918-1948
  • Suhola, Johannes . Suomen ortodoksisen pappisseminaarin vaiheita 1948-1978, Suomen ortodoksinen pappisseminaari 1948-1978