Rauman rukoushuone vihitty (AK 1957)
Ortodoksi.netista
Aamun Koitto numero 3 / 5.2.1957 sivu 24.
(Kuuntele artikkeli tästä linkistä luettuna äänitiedostona, avaa äänitiedosto uuteen välilehteen)
Helsingin hiippakunnan piispa Aleksanteri seurueineen, johon kuuluivat kirkkoherrat Leonidas Homanen ja Aleksanteri Kasanko, rehtori Johannes Suhola ja ylidiakoni Leo Kasanko toimitti lauantai-iltana 3.11.1956 vigiliapalveluksen ja 4.11. sunnuntaina liturgiapalveluksen. Kummassakin palveluksessa oli kodikas ja tunnelmallinen rukoushuone täynnä harrasta väkeä. Jumalanpalveluksissa lauloi Turun kirkkokuoro kanttori Sibakovin johdolla. Liturgiapalveluksessa piispa Aleksanteri piti saarnan rukouksen merkityksestä kristityn elämässä.
Sunnuntaina oli myös seurakunnallinen juhlahetki Nuortentalossa. Rovasti Leonidas Homanen tervehdyksessä totesi, että rukoushuoneen aikaansaaminen Raumalle, jonka vaikutuspiirissä asuu lähes neljäsataa seurakunnan jäsentä, oli välttämättömyys ja että se on hartaitten toiveiden ja lämpimien rukousten kaunis tulos päättäen puheensa rukoukselliseen toivotukseen: Pysyköön tämä rukoushuone määräämättömiin aikoihin asti Kristuksen Kirkon loppumattoman elämän tunnuskuvana.
Koululainen Kimmo Salminen lausui Aari Surakan runon "Rakentajat", jonka jälkeen kuultiin Rauman rukoushuoneen rakennuslautakunnan puheenjohtajan Valdemar Rovion laatima historiikki. Siinä hän toi ilmi ortodoksisen siirtoväen kaipauksen saada Raumalle oma rukoushuone ja ne vaikeudet, jotka oli voitettavana ennen kuin juhlan kohde saatiin rakennetuksi.
Koululainen Meeri Satuli esitti Lermontovin runon "Enkeli", jota seurasi rehtori Johannes Suholan juhlapuhe, jossa hän valaisi rukoushuoneen merkitystä ortodoksisen kristityn elämässä.
Vapaan sanan aikana kuultiin arkkipiispa Hermannin ja kirkollishallituksen tervehdys juhlivalle seurakunnalle. Jälleenrakennustoimikunnan tervehdyksen esitti varatuomari Valdemar Maarvala. Hämeenlinnan seurakunnan siunauksen toivotukset esitti kirkkoherra Aleksanteri Kasanko, Rauman evankelis-luterilaisen seurakunnan ja oman tervehdyksensä esitti rovasti Jokipii.
.
Harras juhlahetki päättyi yhteisesti laulettuun veisuun: Ken kielin voisi kuvaella.
L. H.
Katso myös