Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset / OSA V

Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset / OSA V

V SAKRAMENTIALIAT

---

Ortodoksinen kirkko siunaa jäsentensä jokaisen hyvän teon ja aloitteen. Tätä varten on laadittu suuri joukko yleisiä ja yksityisluontoisia rukoustilaisuuksia ja toimituksia, joita yhteisellä nimellä voidaan nimittää sakramentalioiksi.

Sakramentalia

on sellainen pyhä toimitus tai rukoustilaisuus, jossa seurakunnailisesti joko kirkossa tai kirkon ulkopuolella anotaan yksityiselle seurakunnan jäsenelle tai koko seurakunnalle Jumalan armoa ja apua tai kiitetään Jumalaa saaduista hyvyyksistä ja laupeudesta.

Rakenteellisesti sakramentteja muistuttavia sakramentalioita ovat:

• suuri ja pieni veden vihkiminen,
• temppelin vihkiminen,
• munkiksi vihkiminen,
• ikonin vihkiminen ja
• hautaustoimitus.
  

Rukouspalvelukset eli molebenit ja muistopalvelukset eli panihidat ovat oikeastaan lyhennettyjä aamupalveluksia.
Akatistokset ja rukoushetket taas noudattavat omaa kaavaansa.

Suuri veden vihkiminen

Siunatulla vedellä on ortodoksisen kirkon hurskauselämässä sama merkitys kuin öljyllä. Se on Jumalan armon näkyvä välittäjä. Tulemalla ihmiseksi Jumala jälleenpyhitti luonnon kaikki aineet; Vapahtajan kaste Jordaniassa pyhitti sen vedet. Siksi siunatulla vedellä vihmominen on ikään kuin näkyväinen merkki Jumalan siunauksesta ja armosta. Suuri veden vihkiminen toimitetaan vain loppiaisen aattona ja loppiaisena liturgian jälkeen. Viimeksi mainittuna päivänä ko. pyhä toimitus voidaan suorittaa joen tai järven rannalla. Tällöin liittyy veden vihkimiseen juhlallinen ristisaatto vedenvihkimispaikalie.
Suureen veden vihkimiseen kuuluu mm. raamatun lukemista (Jes.35:1-10, Jes.55:1-13, Jes.12:3-6, 1.Kor.10:1-4, Mark.1:9-11), troparien veisaamista sekä veden vihkiminen, joka suoritetaan rukouksella ja kolminkertaisella pyhän ristin upottamisella siunattavaan veteen. Tällöin lauletaan Teofanian tropari. Siunatulla vedellä vihmotaan koko temppeli ja kaikki läsnä olevat. Uskovaiset vievät siunattua "Jordanin vettä" koteihinsa, missä sitä vihmotaan kodin siunaamiseksi.

Pieni veden vihkiminen

voidaan toimittaa niin usein, kuin siihen on tarvetta.

• Uuden kodin vihkimisen yhteydessä,
• temppelin vuosipäivinä,
• peruskiven laskemistilaisuudessa,
• ortodoksikristityn merkkipäivänä jne.

Pieni veden vihkiminen voidaan toimittaa joen tai järven rannalla, niin tehdään esim. elokuun 1. päivänä. Myös pienessä vedenvihkimisessä luetaan pyhän raamattua (Hepr.2:11-18 ja Joh.5:1-4). Veden siunaaminen tapahtuu kuten suuressa veden vihkimisessäkin ristiä veteen upottamalla, mutta tällöin veisataan: ”Pelasta, Herra, sinun kansasi ja siunaa sinun perintöäsi...”

Pieni veden vihkiminen on otettu käyttöön 800-luvulla Konstantinopolissa, missä on "Elävöittävän lähteen Neitsyt Marian kirkko". Toimitus kuului tämän kirkon vuosijuhlan menoihin.

Siunatusta vedestä sanotaan rukouksessa, että se on

• pyhityksen lähde,
• näkyväisten ja näkymättömäin vihollisten karkottaja,
• sielun ja ruumiin puhdistaja ja että se on
• enkelein väkevyyttä täynnä.
  

Temppelin vihkimiseen

kuuluu

• 1) rukoushetki perustuksen laskemisen yhteydessä,
• 2) rukoushetki ristin pystyttämisen yhteydessä ja
• 3) valmistuneen temppelin vihkiminen.
  

Vihkimisen voi suorittaa joko piispa tai pappi. Vihkimiseen kuuluu

• pyhän pöydän pystyttäminen,
• kirkon seinien vihmominen pyhitetyllä vedellä ja
• niiden voitelu mirhalla,
• ristisaatto kirkon ympäri; tähän ottaa osaa koko seurakunta ja siinä kannetaan mm. ne reliikit, jotka asetetaan pyhän pöydän alle ja kiinnitetään antiminssiin.

Vihkimisen jälkeen pidetään uudessa temppelissä pyhä liturgia.

Ikonin vihkiminen

Jokainen uusi ikoni on ennen sen käyttöönottamista siunattava. Ikonin vihkiminen voi tapahtua kirkossa tai kodissa. Toimitukseen kuuluu

• psalmien lukemista,
• rukous,
• troparien veisaaminen sekä
• ikonin vihmominen pyhitetyllä vedellä,

jolloin pappi lausuu: Pyhitetyn veden vihmomisella, Pyhän Hengen armolla ja vaikutuksella siunataan tämä ikoni Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen.

Hautaustoimitus

Vainajan maallisia jäännöksiä kirkkoon tuotaessa pappi on kirkon ovella vastassa ja kulkee suitsuttaen arkkua keskelle kirkkoa kannettaessa. Kirkkokansa veisaa: Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon, armahda meitä.

Arkku asetetaan korokkeelle niin, että vainajan kasvot ovat alttariin päin. Kansi poistetaan ja arkku peitetään kirkkopeitteellä pääpuolen jäädessä peittämättä. Arkun ympärille asetetaan kolme kynttilänjalkaa.

Ennen hautausta toimitetaan tavallisesti pyhä liturgia vainajan sielun puolesta.

Liturgian jälkeen pappi tulee alttarista arkun ääreen, ottaa alttaripalvelijalta suitsutusastian ja tuohuksen. Kaikki läsnä olevat sytyttävät kukin oman tuohuksensa. Suitsutettuaan vainajaa neljältä suunnalta pappi lausuu alkusiunauksen, jonka jälkeen välittömästi veisataan jakeita psalmista 119. Tässä psalmissa ylistetään Herran lain ja käskyjen noudattamisen halua ja rakkautta niihin. Psalmi on johdantona sitä seuraavaan pyhään toimitukseen, jossa seurakunta ja vainaja yhdessä rukoilevat Jumalaa armahtamaan maallisen vaelluksensa päättänyttä ja saattamaan hänen sielunsa pyhien joukkoon.

Psalmin lukemisen ja laulamisen jälkeen veisataan uuden liiton lupauksia sisältävät veisut, jotka alkavat sanoilla: "Kiitetty olet Sinä, Herra, opeta minulle käskysi". Osa veisuista on ikään kuin vainajan omia sanoja: "Pyhien joukko löysi elämän lähteen.., jospa minäkin löytäisin sen tien...". "Minä olen sanomattoman kunniasi kuva, vaikka kannankin synnintekojeni haavoja...". Lopuksi seurakunta laulaa: "Anna, oi Jumala, lepo palvelijallesi ja saata hänet paratiisiin...". Tämän veisun aikana pappi käy suitsuttamassa alttarissa, solealla ja koko kirkossa jokaisen ikonin edessä seurakunnan esirukouksen merkiksi.

Ekteniassa anotaan "nukkuneelle palvelijalle" syntien anteeksiantoa ja lepoa pyhien joukossa. Samansisältöiset ovat ns. katismaveisut, joitten jälkeen veisataan kanoni. Meillä on tapana veisata vain kanonin 6. ja 9. veisut. Kuudennen veisun jälkeen on kaikissa vainajain muistopalveluksissa veisattava kontakki:

Saata, oi Kristus,
Sinun palvelijasi sielu lepoon pyhien joukkoon,
missä ei ole kipua, ei surua eikä huokauksia,
vaan on loppumaton elämä.

Kontakissa seuraavassa veisussa puhutaan ihmisen kuolevaisuudesta ja katoavaisuudesta.

Kanonin yhdeksännen veisun jälkeen lauletaan tai luetaan Johannes Damaskolaisen kirjoittamat hautausveisut. Niitä on kahdeksan kirkollisten sävelmien mukaan.

Veisuissa todetaan elämän nautintojen turhuus ja kunnian katoavaisuus, sillä kuolema on jokaisen ihmisen osa ja sen tullessa ihminen on yksin, kukaan ei voi häntä auttaa. Vain yksin Kristus voi tulla avuksi, niinpä seurakunta kääntyy Vapahtajan puoleen anoen poisnukkuneelle anteeksiantoa ja armoa.

Veisujen jälkeen luetaan tai lauletaan "autuuden lauseet" ja niiden jälkeen seuraa raamatun lukeminen, missä seurataan liturgiassa noudatettavia toimituksia.

Alussa on prokimeni "Autuaallinen on se tie, jota sinä vaellat tänään, oi sielu, sillä sinulle on valmistettu lepopaikka". Epistolassa (1.Tess.4:13-17) apostoli Paavali lohduttaa surevia omaisia tiedolla, että tulevassa ylösnousemuksessa kaikki tulevat kohtaamaan toisensa, joten nyt tapahtunut ero on vain hetkellinen.

Halleluja-lauselmassa luetaan: "Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, oi Herra. Hänen muistonsa pysyy polvesta polveen". Evankeliumissa (Joh.5:24-35) luvataan vielä suurempi lohdutus kuin epistolassa: "Totisesti minä sanon teille, joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään".
Evankeliumin lukemisen jälkeen kehotetaan omaisia jättämään viimeinen tervehdys kuolleelle. Tämä tapahtuu kumartumalla arkun edessä ja suutelemalla vainajan rinnalla olevaa Vapahtajan ikonia.

Hyvästijätön edellä sammutetaan tuohukset ja seuraa lyhyt litania.

Litaniassa

alkurukouksen jälkeen veisataan tropareja, joissa anotaan vainajan sielun saattamista vanhurskasten joukkoon ja saattamaan hänet lepoon. Viimeisessä troparissa anotaan Jumalansynnyttäjän esirukouksia vainajan sielun puolesta.

Ektenian jälkeen pappi lukee päästörukouksen. Tässä rukouksessa sielunpaimen sovittaa seurakunnan edustajana ja apostoleilta saadun vallan perijänä vainajan seurakunnan kanssa antaen hänelle anteeksi ne synnit, joilla vainaja on elämänsä aikana loukannut seurakunnan pyhyyttä ja jotka ovat jääneet sovittamatta.

Päästörukouksen jälkeen vainajan maalliset jäännökset ikään kuin palautetaan maahan, mistä ihminen on luotukin. "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat", lausuu pappi ripottaen samalla multaa ristinmuotoisesti arkkuun.

Loppusiunauksen jälkeen pappi lausuu: "Ollos iäti muistettu, sinä autuuteen kutsuttu ja aina muistettava veljemme (sisaremme)". Kirkkokansa veisaa: "Ollos iäti muistettu, iäti muistettu, iäti muistettu". Viimeksi mainitussa rukouksessa toivotetaan, että edesmenneen muisto aina säilyisi seurakunnan rukouksissa.

Hautaussaatto

Siunauksen jälkeen arkku suljetaan ja kannetaan pois kirkosta papin kulkiessa edellä. Saattoväki veisaa kolminaisuuden virren.

Arkku lasketaan hautaan kasvot itää kohden. Vielä avoimen haudan ääressä lauletaan lyhyt litania. Hautaristi asetetaan niin, että vainajan kasvot ovat ristiin päin.

Muut hautaustoimitukset

Pääsiäisviikko

Pääsiäisviikolla toimitetaan vainajan siunaus erityisen kaavan mukaan. Siunaukseen kuuluu lähes yksinomaan pääsiäisveisuja merkiksi siitä, että Kristus on voittanut kuoleman ja avannut kaikille Jumalan valtakunnan.

Lapsivainaja

Alle seitsemän vuoden ikäiset lapsivainajat siunataan myös erityisen kaavan mukaan. Sen sisältöön kuuluu omaisten lohdutus ja varmuus siitä, että synnittömänä kuollut lapsi Jeesuksen lupauksen mukaan luetaan pyhien joukkoon. Epistola (1.Kor.15:40-45) kertoo ylösnousemuksesta ja evankeliumi (Joh.6:35-39) Jeesuksen lupauksesta niille, jotka tulevat Hänen tykönsä. Heistä Jeesus on sanonut: "Häntä minä en heitä ulos".

Papin hautaus

Erikseen on vielä papin hautaus. Tässä hautaustoimituksessa vainajan arkku ennen hautausmaalle siirtämistä kannetaan kirkon ympäri.

Polttohautaus

Ortodoksinen kirkko ei suosittele polttohautausta, mutta se ei kielläkään ruumiinsiunausta siinä tapauksessa, että polttohautaus toimitetaan vainajan ennen kuolemaansa ilmaiseman toivomuksen mukaisesti.

Rukouspalvelukset eli molebenit

ovat lyhennettyjä aamupalveluksia. Rukouspalvelukseen kuuluu alkurukoukset ja alkupsalmi (Ps. 143), jonka jälkeen lauletaan "Jumala on Herra..." ja tropari Vapahtajalle, Neitsyt Marialle tai sille pyhälle, jonka esirukouksia anotaan rukouspalveluksessa. Kanonin asemesta veisataan rukouslauselmat, esim. "Kunnia olkoon Sinulle, meidän Jumalamme, kunnia Sinulle" tai "Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät" tai "Pyhä..., rukoile Jumalaa meidän puolestamme". Lauselmien jälkeen veisataan päätöslauselmat.
Rukouspalveluksessa luetaan evankeliumi samalla tavalla kuin vigiliassa. Eri tilaisuuksia varten on oma evankeliumiluku ja prokimeni. Evankeliumin jälkeen veisataan jälleen rukouslauselmat ja päätteeksi veisu Jumalansynnyttäjälle.

Rukouspalvelus päättyy hartauden ekteniaan ja rukoukseen.

Rukouspalvelus voidaan toimittaa esim.

• työhön ryhdyttäessä,
• sairaan puolesta,
• matkalle lähtevän puolesta,
• kuivuuden tai liiallisen sateen aikana sekä
• kiitospalveluksena Jumalan hyvyydestä.
  

Rukouspalvelus voidaan toimittaa yhdessä pienen vedenvihkimisen kanssa esim. merkki- ja nimipäivinä.

Muistopalvelus eli panihida

toimitetaan vainajain muistopäivinä. Alkupsalmina luetaan Ps. 91, suuressa ekteniassa anotaan vainajille syntien anteeksiantamista, pääsemistä kivusta ja surusta ja huokauksista sekä lepoa pyhien kanssa. "Jumala on Herra"-veisun asemesta veisataan kolmesti "Halleluja" ja sen jälkeen troparit. Kuten hautaustoimituksessakin veisataan "Kiitetty olet Sinä, Herra..." ja katismaveisu.

Kanonin veisujen asemesta on rukouslauselma: Saata, Herra, lepoon nukkuneen palvelijasi sielu. Kuudes veisu veisataan ja sen jälkeen kontakki ja iikossi, kuten hautaustoimituksessakin.

Panihida päättyy litaniaan, joka voidaan toimittaa erikseen esim. liturgian jälkeen.

Panihidan aikana seisotaan tuohukset kädessä.

Vainajain yleisistä muistelupäivistä oli puhetta kirkkovuoden yhteydessä.

Yksityisiä muistopalveluksia pidetään

• kolmantena,
• yhdeksäntenä ja
• neljäntenäkymmenentenä päivänä kuolemasta,
• vainajan kuolinpäivänä vuosittain

ja tietenkin olosuhteista riippuen muulloinkin.

Suurissa seurakunnissa, jotka pitävät palveluksessaan useita pappeja, vainajan puolesta rukoileminen tapahtuu siten, että 40 päivänä pidetään jokapäiväinen liturgiapalvelus lyhyine litanioineen. Tällaisia muistopalveluksia voidaan tilata luostarista, ja on asianmukaista, että pyyntöä seuraa lahjoitus luostarin hyväksi.

Akatistokset

Vuonna 626 veisattiin Konstantinopolin Viisauden kirkossa kiitosjumalanpalvelus Jumalansynnyttäjälle, jonka esirukouksien tähden kaupunki pelastui muukalaisten kansojen hyökkäyksestä. Tästä sai alkunsa tapa veisata harrassisältöinen akatistoshymni seurakunnallisena jumalanpalveluksena.

Vuonna 626 tunnetuksi tullut akatistos on omistettu Jumalansynnyttäjälle. Tätä akatistosta esikuvana pitäen kirjoitti toinen runoilija 1100-luvulla akatistoksen "Suloisimmalle Herrallemme Jeesukselle Kristukselle". Tämä akatistos sai yhtä laajan käytön kuin sen esikuvakin. Akatistos luetaan keskellä kirkkoa ikonin edessä. Usein siihen liittyy ns. vähäinen ehtoonjälkeinen palvelus. Akatistokseen kuuluu 13 lyhyttä ja 12 pitempää veisua. Lyhyet ovat kontakkeja, niiden päätteeksi veisataan "Halleluja", pitemmät veisut ovat iikosseja, joitten viimeinen lause, esim. "Iloitse Morsian aviota tuntematon", toistetaan.

Muissa akatistoksissa iikossin loppulause on tietenkin toinen.

Molemmat em. akatistokset on myös ruotsinnettu. Suomeksi on ilmestynyt useita akatistoksia, esim, vuonna 1943 akatistos pyhille Sergei ja Herman Valamolaisille, vuonna 1913 pyhälle Nikolaokselle.

Akatistos kuuluu myös yksityiseen hartauteen, se voidaan lukea kotihartaudessa. Sana akatistos merkitsee seisoen suoritettavaa rukouspalvelusta. Sisältönsä puolesta sitä voidaan sanoa myös hartaaksi rukouskilvoitukseksi. Akatistoksia on useita satoja ja niitä kirjoitetaan yhä uusia. Ne osoittavat ortodoksisen kirkon dynaamisuutta: etsitään uusia muotoja ja ilmaisukeinoja pitäen kuitenkin arvossa vanhoja perinteitä.

Rukoushetket

• Uudenvuodenpäivänä,
• Äitien päivänä,
• Suomen tasavallan itsenäisyyspäivänä,
• koulun lukukauden alussa ja
• lukukauden lopussa

toimitetaan erityinen rukoushetki-niminen jumalanpalvelus. Siihen kuuluu

• alkupsalmi, eri tilaisuuksissa erilainen,
• suuri ektenia, jossa on tilaisuuteen sopivia rukouksia,
• "Jumala on Herra..."-veisu ja
• tropareja,
• epistola ja
• evankeliumi sekä lopussa
• hartauden ektenia ja rukous, johon yhdytään polvistuen.
  

Kiitosrukouksen päätteeksi usein veisataan pyhän Ambrosius Milanolaisen kiitosveisu "Te Deum" eli "Sinua Jumala kiitämme", joka on vanhimpia kristillisiä hymnejä.

Tehtäviä

Klikkaa otsikkoa ("Tehtäviä") ja siirry erilliselle tehtäväsivulle.