Pyhä Neitsyt Maria – ainainen neitsyt
Ortodoksi.netista
Kun yhdeksännellä vuosisadalla kirkko otti käytäntöön oikeauskoisuuden sunnuntain viettämisen, niin oli se silloin yksi kokonaisuus ja sellaisenaan se taisteli sisällisiä vihollisiaan vastaan, voittaen askel askeleelta erilaiset kirkon rauhaa häiritsevät harhaopit. Juuri tämän voiton muistoksi onkin otettu käytäntöön tämän juhlan viettäminen. Ortodoksinen kirkko, seisoen aina sillä samalla pohjalla, jolla kirkon elämä kehittyi silloin, kun se oli yhtenä kokonaisuutena, on säilyttänyt myös oikeauskoisuuden juhlan viettämisen suuren paaston ensimmäisenä sunnuntaina, sillä ensimmäinen tämän juhlan vietto vuonna 843 sattui juuri täksi sunnuntaiksi. Onhan ymmärrettävää, että tämän juhlapäivän viettäminen ei voi rajoittua ainoastaan niihin kirkollisiin menoihin, jotka ovat täksi päiväksi määrätyt, vaan on tämän juhlan käytäntöön ottamisella tarkoituksena tehostaa uskovaisissa kirkkomme säilyttämien totuuksien muistamista ja käsittämistä. P. Sergein ja Hermanin veljeskunta onkin tässä tarkoituksessa jo useiden vuosien kuluessa järjestänyt tänä juhlapäivänä erityisiä ohjelmallisia hartaustilaisuuksia sekä kehottanut muissakin seurakunnissa järjestämään tällaisia tilaisuuksia, lähettäen niihin vastaavaa ohjelma-aineistoa. Joka vuosi näissä tilaisuuksissa on käsitelty uskonopillisia kysymyksiä. Vuonna 1939 veljeskunnan komitea uskoi minulle tällaisen esitelmän laatimisen. Kun ajattelin, minkä aiheen valitsisin esitelmälleni, niin sain siihen herätteen täällä Sortavalassa joku aika sitten perustetussa ns. nuorison uskontopiirissä. Eräässä uskontopiirin kokouksessa minua pyydettiin selostamaan ortodoksisen kirkon oppia pyhän Neitsyt Marian ainaisesta neitsyydestä. Tällaisen pyynnön aiheutti kirjoitus „Mikä on luterilaisuus", joka on „Seurakuntaviesti"-nimisessä Soanlahden ja Suistamon seurakuntain luterilaisessa lehdessä N:o 11.
Siinä kirjoittaja selittää, että katolinen kirkko Raamatun rinnalla ja monessa asiassa Raamatun yläpuolella oppinsa perusteena pitää „perintätietoja". Tällä tavalla katolinen kirkko tekee muka tyhjäksi Jumalan sanan ja johtopäätöksissään joutuu harhaan. Niinpä kutsuu se Neitsyt Mariaa ainaiseksi neitseeksi, mutta Jumalan sanasta nähdään, että Maria oli neitseenä ainoastaan Kristuksen syntymiseen asti, mutta sen jälkeen hän oli tavallisena Joosefin vaimona ja suuren perheen äitinä. Ajatuksensa tueksi kirjoittaja vetoaa muutamiin Raamatun paikkoihin ja päättää kirjoituksensa sanoen, että sillä tavalla Jumalan sana paljastaa toisten vikoja ja heidän erehdyksiään, mutta se on luterilaisille pelastuksen sana vasta silloin, kun se pääsee hallitsemaan heidän elämäänsä.
On selvää, että kun näitä lehtisiä levitetään siellä, missä on enemmistönä ortodoksinen väestö, joutuvat ne helposti ortodoksienkin käsiin, ja sitähän tässä lienee tarkoitettukin. Tämäkin kirjoitus on tähdätty kirkkomme oppia vastaan, ja loukkaa se kirkkomme jäsenten syvimpiä uskonnollisia tunteita. Tästä johtuukin minulle esitetty pyyntö selittää mainittu kysymys.
Ortodoksinen kirkko todellakin, perustuen etupäässä pyhään perintätietoon, opettaa, että Neitsyt Maria oli jo kasvaessaan Herran huoneen rakennuksissa, jonne hän oli vanhempiensa lupauksen mukaisesti jätetty kasvatettavaksi jo kolmivuotiaana, antanut Jumalalle lupauksen olla aina neitseenä. Kun hän täytti 14 vuotta, olivat hänen vanhempansa jo kuolleet. Silloin papit kihlasivat hänet Joosef nimiselle sukulaiselle, joka oli myös Daavidin suvusta (Matt.1:1-17 ja Luuk.3:23-38). Joosefin piti olla pyhän Neitseen holhoojana ja hänen neitsyyslupauksensa suojelijana. Neitsyytensä pyhä Maria säilyttikin ja oli neitseenä ennen synnyttämistään, synnyttämisensä aikana sekä synnyttämisensä jälkeen. Hän on siis ainainen Neitsyt.
Tämä tieto on Kristuksen perustaman kirkon alkuperäinen ja apostolien ajoilta asti kirkossa säilyvä totuus. Sen meille vakuuttaakin pyhä perintätieto. Ortodoksinen kirkko pitää pyhää perintätietoa Raamatun rinnalla Jumalan ilmoituksen levittämisen ja säilyttämisen välikappaleena. Tämä kirkkomme uskomus perintätiedosta on täysin Jumalan sanaan perustuva. Apostoli Paavali 2. Tessalonikalaiskirjeessään sanoo:
- „Seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme" (uusi käännös -> 2.Tess.2:15).
Tuo apostolien suullisesti kirkolle jättämä oppi onkin pyhää perintätietoa, ja Kristuksen perustama kirkko onkin sen säilyttäjänä, josta syystä sama apostoli kutsuu 1. lähetyskirjeessään Timoteukselle kirkkoa totuuden pylvääksi ja perustukseksi (uusi käännös -> 1.Tim.3:15). Tämä perintäoppi on se elävä Jumalan sana, elävä evankeliumi, jonka perustukselle rakentui yksityiskohtaisesti ensimmäisen kirkon koko elämä ja käytäntö, sen pohjalle rakentui vähitellen, enemmän tai vähemmän pitkän ajan kuluessa itse Uuden Testamentin Raamattukin, sen arvovalta valitsi suuresta liikkeellä olevien kirjojen joukosta juuri ne kirjat, jotka Kristuksen kirkko voi tunnustaa Pyhän Hengen vaikutuksesta kirjoitetuiksi, so. ne, jotka voitiin lukea pyhän Raamatun kirjoihin. Luonnollista on myöskin, että tähän pyhään kirkon perintäoppiin perustuu näiden Raamatun kirjojen oikea ymmärtäminen ja oikea tulkinta. Pyhästä perintätiedosta emme nyt kuitenkaan rupea tässä enempää puhumaan, sillä vuonna 1937 oikeauskoisuuden sunnuntain juhlassa oli siitä perusteellinen esitelmä, joka on myös painettu saman vuoden Aamun Koitossa N:o 8. Joka haluaa siihen asiaan tutustua, hänellä on siis siihen tilaisuus.
Niin kuin sanoimme, tietoisuus pyhän Neitsyt Marian ainaisesta neitsyydestä säilyy kirkossamme apostolien ajoilta. Sen todistavat tunnetut ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät ja kirkon opettajat, kuten esimerkiksi Ignatios Teoforos, Antiokian piispa, kuoli v. 107, p. Justinus Marttyyri, k. n. 165, Irenaeus, Lyonin piispa, k. 203, Ambrosius, Milanon piispa, k. 397, Metodios, Pataran piispa, k. 312, Eusebios, Kesarean piispa, k. 340, Amfilokios, Ikonian piispa, k. 394, Gregorios Teologi, k. 390, Johannes Krysostomos, k. 407, Efraim Syyrialainen, k. 373, Leo Suuri, Rooman piispa, k. 461, Augustinus, Hippon piispa, k. 430, Kyrillos, Aleksandrian piispa, k. 444 ym. Kaikki he puhuivat Neitsyt Marian neitsyydestä, käsitellen etupäässä Kristuksen syntymisen salaisuutta, mutta heidän suurta kunnioitusta osoittavasta suhtautumisestaan Neitseeseen selviää, etteivät he voineet ajatellakaan hänestä sellaista, että hänen neitsyytensä olisi Kristuksen synnyttämisen jälkeen kadotettu. Toiset kirkon kirjailijat suoraan nimittivät pyhää Mariaa ainaiseksi Neitseeksi (Άειπαρδένοσ, Semper virgo). Sellaisia ovat esimerkiksi Hippolytos, Ostian piispa, Irenaeuksen oppilas, eli III v.-sadalla, Atanasios Suuri, Aleksandrian piispa, k. 373, Epiphanios, Kypron piispa, k. 403, Kesarios, Gregorios Teologin veli, k. 369 ym.
Parhaiten tämän uskomuksen yleisyyttä alkukirkossa todistaa se, että paikalliset kirkolliskokoukset Roomassa ja Mediolanumissa vuonna 320 sekä yleiset kirkolliskokoukset ovat hyväksyneet opin siitä, että pyhä Maria on ainainen Neitsyt. Niinpä V:n yleisen kirkolliskokouksen 2.ja 6. säännössä sekä VI:n yleisen kirkolliskokouksen 1. säännössä tunnustetaan Jumalan Äidin ainainen neitsyys ja julistetaan kirkon yhteydestä erotetuksi ne, jotka hylkäävät tämän dogmin.
Tämän opin yleisyyttä tällä aikakaudella todistaa vielä sekin, että Neitsyt tulee pyhän Marian erikoisnimeksi, mitä ei olisi tapahtunut, jos häntä olisi pidetty suuren perheen äitinä. Näiden vuosisatojen kirkkoisät tukivat kirkon oppia Jumalan Äidin ainaisesta neitsyydestä vedoten myös Raamattuun. Niinpä profeetta Hesekiel 44. luvun alussa 1-2 jakeissa lausuu:
- „Hän vei minut takaisin pyhäkön ulommalle portille, sille, joka antoi itään päin; mutta se oli suljettu. Niin Herra sanoi minulle: 'Tämä portti on oleva suljettuna: sitä ei saa avata, eikä kenkään saa käydä siitä sisälle, sillä Herra, Israelin Jumala, on käynyt siitä sisälle. Se on oleva suljettu'." (uusi käännös -> Hes.44:1-2)
Näissä profeetan sanoissa nähtiin kuvauksellinen ennustus Neitsyt Marian neitsyyden säilyttämisestä senkin jälkeen, kun Jumalallinen lapsukainen tuli hänen kauttaan maailmaan.
On myös nähty selvä todistus ainaisesta neitsyydestä itse Marian sanoissa ylimmälle enkelille Gabrielille, kun tämä ilmoitti hänelle, että hän tulee äidiksi. Neitsyt kysyi silloin enkeliltä:
- „Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" (uusi käännös -> Luuk.1:34).
Pysähdy sinä, kristitty, näiden sanojen eteen ja ajattele niiden syvää merkitystä. Neitsyt Maria oli jo kihlattu Joosefille, joka oli siis lain edessä ja ihmisten silmissä hänen laillinen miehensä. Olisiko ollut mahdollista tällaisen kysymyksen esittäminen, jos Mariakin olisi pitänyt Joosefia todellisena miehenään? Tämä kysymyshän selvästi todistaa, että pyhän Marian ja Joosefin välinen avioliitto oli vain muodollinen, eikä Neitsyt Marialla ollut aikomustakaan tulla Joosefin kanssa tavallisiin aviosuhteisiin. Tämä Marian kysymys todistaa oikeaksi sen uskomuksen, minkä kirkko on meille hänen antamastaan neitsyyden lupauksesta säilyttänyt. Raamattukin siis todistaa oikeaksi pyhän perintätiedon kautta säilyneen totuuden, sillä pyhä perintätieto ei ole koskaan ristiriidassa Raamatun kanssa.
Vielä kirkkoisät tukevat mainittua totuutta ainaisesta neitsyydestä seuraavilla ajatuksilla: He sanovat ajatusta siitä, että Neitsyt olisi muka neitsyytensä kadottanut Kristuksen syntymisen jälkeen, järjettömäksi ajatukseksi, jumalanpilkaksi ja harhaoppiseksi ajatukseksi. Kumoten tuon tapaisia ajatuksia kirkkoisät huomauttavat, ettei Jumalan Poika olisi voinut valita äidikseen naista, joka yliluonnollisella tavalla synnytettyään hänet maailmaan olisi sen jälkeen kadottanut neitseellisen puhtautensa. Mahdotonta on, että se, joka on tullut Jumalansynnyttäjäksi, ja itse oli ollut tuon suuren ihmeen armoitettuna välikappaleena, tämän jälkeen olisi antautunut tavalliseen avioelämään miehensä kanssa, jota enkelin edessä hän ei sellaiseksi miehekseen tunnustanut. Ei sellaista voida ajatella Joosefinkaan puolesta tapahtuneen, sillä hän oli „hurskas" (Matt.1:19). Ei hänkään sen jälkeen, kun itse oli tullut Jumalan Pojan syntymisen salaisuuden todistajaksi, minkä välikappaleena oli hänen kihlattunsa, olisi voinut suhtautua Jumalansynnyttäjään tavallisena aviomiehenä. Näin siis pyhä perintätieto Jumalan sanan vahvistamana todistaa meille, että Herran, se on Jumalan, Äiti (uusi käännös -> Luuk.1:43) on myös ainainen Neitsyt.
Tässä mainitun kirjoituksen „Mitä on luterilaisuus" kirjoittaja kuuluu tuon alkuperäisen kirkon opin vastustajien joukkoon ja vetoaa kielteisen kantansa perustamisesta seuraaviin Raamatun paikkoihin: Matt.1:25, Matt.13:55-56, Mark.3:31-35, Luuk.8:19-21, Joh.7:3 ja 5 sekä Apt.1:14. Puolestamme voimme vielä tähän lisätä Matt.1:18, johon myöskin tämän opin vastustajat tavallisesti vetoavat.
Tämän tapaiset Raamatun kohdat todistavat parhaiten, kuinka tärkeätä on Raamatun ymmärtämisessä ja sen tutkistelemisessa nojautua kirkon pyhään perintätietoon. Sen avulla meille selviää Raamatun alkuperäinen käsitys ja selitystapa. Siten pyhä perintätieto suojelee meitä ihmisjärkeilyyn perustuvasta ja siten usein harhaanjohtavasta meille ilmoitettujen totuuksien tulkinnasta. Jos me nyt mainitun kirjoittajan tapaan selitämme tässä osoitetut Raamatun kohdat, niin joudumme ehdottomasti; sovittamattomaan ristiriitaan ylempänä selostetun ja myös Jumalan sanalla vahvistetun totuuden kanssa. Pyhä perintätieto kuitenkin antaa täysin painavan selityksen tässäkin suhteessa.
Matteuksen evankeliumin 1. luvun 18. jakeessa on sanottu:
- ,,Kun Jeesuksen Äiti Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteen menoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä",
ja saman luvun 25. jakeessa on sanottu,
- ,,eikä Joosef yhtynyt häneen, ennen kuin hän oli synnyttänyt pojan ..."
Tästä päätellään, että Neitsyt Maria Kristuksen syntymisen jälkeen oli Joosefin tavallisena vaimona. Pyhän perintätiedon valossa meille kuitenkin selviää, että Matteus on kirjoittanut evankeliuminsa Palestiinan juutalaisille, ja se oli ainoa Uuden Testamentin kirja, jonka alkuteksti oli hepreankielinen. Kirjoittaessaan juutalaisille Matteus kiinnittää kaiken huomionsa sen todistamiseen, että Kristuksen syntymisessä on toteutunut profeetta Jesajan ennustus:
- „Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme" (Matt.1:23 ja Jes.7:14). Tässä Matteus puhuu ainoastaan siitä, mitä tapahtui ennen Kristuksen syntymistä Neitsyt Marialle, eikä hän kajoa siihen, mitä tapahtuu sen jälkeen. Me tapaamme Raamatusta muitakin paikkoja, joissa kuluneista tai kuluvista asioista käytetään samantapaista sanontamuotoa kuin tässä evankelista Matteus käyttää. Niinpä profeetta Jesaja ilmoittaessaan, että Jumala on aina sama, sanoo:
- „Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama" (Jes.46:4). Näistä sanoista ei voida tehdä johtopäätöstä, että noiden sanojen kuulijain vanhentuessa tapahtuu muutos Jumalan elämässä. Kun Mooses taas kertoessaan siitä, kuinka Nooa laski arkistaan kaarneen ulos, sanoo:
- „Se lenteli edestakaisin, kunnes vesi maan päältä kuivui" (1.Moos.8:7). Näitäkään sanoja ei kukaan voi tulkita siten, että kaarne jätti lentelemisen veden kuivumisen jälkeen. Niin ei evankelista Matteuksenkaan tässä käyttämä sanamuoto tarkoita muuta kuin sitä, mitä hän aikoi evankeliumissaan todistaa.
Muissa mainitsemamme kirjoituksen osoittamissa Raamatun kohdissa puhutaan Kristuksen veljistä ja sisarista, ja neitsyysopin vastustajat väittävät, että nämä veljet ja sisaret ovat olleet Neitsyt Marian lapsia. Sellaiseen tulkintaan ei kuitenkaan Raamattu anna aihetta, sillä Raamatussa kutsutaan usein veljiksi yleensä läheisiä sukulaisia. Niinpä Mooseksen 1. kirjassa Lootia kutsutaan Aabrahamin veljeksi, vaikka hän olikin hänen veljensä poika. (Kts. 1.Moos.13:8 sekä 12:4-5 ja 14:16.) Samoin myös Jaakobia sanotaan Laabanin veljeksi (1.Moos.29:15, hebreankielellä: ach), vaikka hän oli hänelle vain pikkuserkku. Suomenkielisessä Raamatussa on tosin ach käännetty sukulainen, vaikka sanan varsinainen merkitys on veli. Tässä merkityksessä onkin kirkko aina ymmärtänyt, että niin sanotut Herran veljet ja sisaret ovat Hänen läheisiä sukulaisiaan eikä Neitsyt Marian lapsia. Toisten kirkkoisäin ja kirkon opettajien mielipiteiden mukaan he olivat Joosefin lapsia hänen ensimmäisestä avioliitostaan, siis he olivat ihmisten silmissä Herran velipuolia. Tätä mielipidettä olivat pyhä Epiphanios ja muut itämaiset kirkkoisät. Toisten mielipiteen mukaan he olivat Vapahtajan serkkuja, Herran tädin, Jumalansynnyttäjän sisaren, lapsia. Tämä sisar oli myös nimeltä Maria, ja hän oli naimisissa Kleopaan kanssa. Tätä mielipidettä kannattivat Hieronymus, Augustinus ym. länsimaiset kirjailijat.
Vielä ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät ja kirkon kirjailijat näkivät Jumalan sanan todistuksen siitä, etteivät ns. Herran veljet olleet Neitsyt Marian lapsia, siinä kertomuksessa, jossa kerrotaan, kuinka Herra ristillä riippuen uskoi Äitinsä rakkaan opetuslapsensa Johanneksen hoitoon (Joh.19:26-27). Onhan selvää, että jos Neitsyt Marialla olisi ollut muitakin lapsia, niin heidän velvollisuutenaan olisi ollut huolehtia Herran Äidistä, eikä hänen holhoamisensa olisi ollut uskottu nimenomaan Johannekselle.
Kirkkomme pysyy tänäkin päivänä horjumattomana uskossa, että Jumalansynnyttäjä on ainainen Neitsyt, ja tälle uskomukselle Jumalan sanakin antaa täydellisen tuen, ja se todellakin paljastaa, niin kuin tässä mainittu kirjoittaja lausuu, niiden viat ja erehdykset, jotka tulkitsevat meille Jumalan ilmoittamia totuuksia oman mielensä mukaan eikä Kristuksen seurakunnan säilyttämässä totuuden valossa.
Pyhän Neitsyt Marian kunnioittaminen ei rajoitu ainoastaan siihen, että tunnustamme hänen ainaisen neitsyytensä. Kirkko tunnustaa pyhän Neitsyt Marian Jumalansynnyttäjäksi sekä taivaassa olevaksi suojelijaksemme. Selostamme tätä seuraavissa luvuissa.
Rovasti N. Ortamo
PSHV:n vuonna 1943 julkaisemasta vihkosesta ”Kolme lukua Neitsyt Marian kunnioittamisesta” (Sortavala 1943)
Julkaisemiseen Ortodoksi.netin sivuilla on saatu PSHV:n toiminnanjohtajan lupa (4.8.2010).
Tekstiä on Ortodoksi.netin toimesta aivan hieman toimitettu korjaamalla joitain sanoja oikeaan muotoon. Raamatun sitaatit ovat vanhasta käännöksestä, uuden käännöksen mukaiset sitaatit aukeavat suluissa olevista linkeistä.