Toiminnot

Pieni saatto (osa 4.)

Kohteesta Ortodoksi.net


Tämä on Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran, isä Andrei Verikovin kirjoittaman sarjan "Liturgia selitettynä" neljäs osa. Muut osat löytyvät ohessa olevasta listasta.


Pieni saatto

Pienessä saatossa evankeliumikirja tuodaan alttarista kirkkosalin puolelle kaikkien nähtäväksi ja siitä se Pyhän portin kautta kannetaan takaisin alttariin. Jotta ymmärtäisimme Pienen saaton muotoutumisen ja merkityksen paremmin, on meidän tutkittava tarkemmin liturgian historiaa 300-400-luvulla. Liturgian alkuosahan koostui veisuista (antifoneista), joita laulettiin matkalla kirkkoon tai kirkon esipihalla. Kun piispa ja seurakuntalaiset olivat koolla, luettiin saattorukous, jonka jälkeen astuttiin sisälle kirkkoon. Oleellista tässä oli se, että piispa oli kansan keskellä, omien kaitsettaviensa ympäröimänä.

Piispan toimittamat jumalanpalvelukset ovat säilyttäneet tähän päivään saakka paremmin alkuperäisen merkityksensä. Onkin huomion arvoista että piispallisessa jumalanpalveluksessa piispa on koko liturgian alkuosan ajan kansan keskellä ja joissakin tapauksessa hänet myös puetaan jumalanpalveluspukuun keskellä kirkkoa ja hän astuu alttariin vasta Pienen saaton myötä. (7

Toinen Pieneen saattoon liittyvä historiallinen seikka on pyhien kirjoitusten esiin kantaminen keskelle kirkkoa. Tämä varhainen käytäntö esiintyy tänäkin päivänä mm. Jaakobin liturgiassa, joka käytännössä alkaa pienestä saatosta ja tekstien esille tuomisesta. (8

Liturgia on kehittynyt aikojen saatossa sellaiseksi, että kirkkoon ei kuljeta enää saatossa, eikä sen esipihalla odoteta jumalanpalveluksen alkua. Evankeliumiakaan ei enää meillä lueta liturgiassa keskellä kirkkoa, joten tämän vuoksi Pieni saattokin on muuttanut muotoaan ja siitä on tullut evankeliumikirjan esiinkantamisen saatto. Monissa paikoissa se toimitetaan suppeassa muodossa niin, että kynttilänkantaja kulkee edellä ja hänen perässään diakoni kantaen evankeliumikirjaa sekä pappi hänen perässään tulevat ikonostaasin sivuovesta ja siirtyvät siitä suoraan Pyhän Portin eteen. Diakoni kohottaa evankeliumikirjan ristinmuotoisesti ja sanoo:

”Tämä on viisautta!”

Tällä kehotukselle kaikkia muistutetaan siitä, että evankeliumin sisältö on Kristuksen omakohtaista opetusta ja Hän on Jumalan Sana ja Viisaus. Tätä seuraava kehotus

”Olkaamme vakaat”

viittaa siihen, että tässä kohden palvelusta kaikkien tulisi seistä ja seurata tarkkaavaisesti palvelusta.

Saattoa seuraa veisu

”Tulkaa, kumartukaamme ja langetkaamme Kristuksen eteen. Pelasta kuolleista ylösnoussut Jumalan Poika, meidät, jotka Sinulle veisaamme: Halleluja.”

Veisussa on käytetty psalmia 95, jossa viitataan Jumalan kunnioittamiseen. (9 Veisun loppuosa vaihtelee päivän muiston mukaisesti. Sunnuntaipäivisin se alkaa sanoilla,

”Pelasta kuolleista ylösnoussut Jumalan Poika”,

sillä jokaisena sunnuntaina juhlistamme Kristuksen ylösnousemusta.

Meillä on Suomessakin yleistynyt käytäntö, jossa saatto kiertää selkeästi koko kirkkosalin kautta. Tämä luonnollisesti toteutuu edelleen kaikissa piispallisissa liturgioissa. Tällöin saatto ei jää etäiseksi tapahtumaksi ikonostaasin edessä olevalle solealle, vaan evankeliumikirja todella esiin tuodaan koko kirkkokansan keskelle. Liturgian sisältöä on joinakin aikoina väritetty symboliikalla, jonka yhtenä tarkoituksena on tuoda Kristuksen elämänvaiheita esille. Vertauskuvalliselta kannalta tarkasteltuna Pienen saaton ymmärretään kuvaavan Kristuksen julistustyön alkamista. Evankeliumin edellä kannettava kynttilä viittaa Johannes Kastajaan, joka julisti maailmaan tulossa olevasta Valosta, Kristuksesta.

Lyhyesti sanottuna, saatto kuvaa Kristuksen julistustyötä ja sitä, mitä pyhä apostoli ja evankelista Johannes on kuvannut:

"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme." (Joh. 1:14)

Kysymys ei kuitenkaan ole pelkästä kuvauksesta, sillä Evankeliumi ei ole historiankirja, vaan se on elävää Kristuksen julistusta. Tämän vuoksi saatto on enemmän todellista muistutusta siitä, että Kristus on läsnä pyhässä liturgiassa. Se, mitä Evankeliumista luetaan, on Kristuksen puhetta meille!

Isä Andrei Verikov


Viitteet:
7) Liturgiaan on muotoutunut jossain vaiheessa tapa, jossa papit menevät alttariin antifonien välissä, jättäen piispan lopulta yksin keskelle kirkkoa. Tämä käytäntö sotii varhaisempaa liturgista perinnettä ja jopa paikallissynodin kanonia vastaan. Laodikean paikallissynodin 56. kanoni kuuluu seuraavasti:

”Pappien ei pidä ennen piispan tuloa mennä alttariin ja istua siellä, vaan he menkööt vasta piispan kanssa, paitsi jos piispa määrää jotain tavallisuudesta poikkeavaa tai jos hän on matkoilla”. (Paikallissynodien kanonit, 56, s.37)

8) Tässä yhteydessä on oikein puhua teksteistä, sillä esiin ei kanneta pelkästään evankeliumikirja, vaan myös parimia- ja epistolakirjat.

9) Kucharek 1971, s.386.